Irti turhasta jakamisesta
Kun luovuin älypuhelimestani, irtauduin ensin turhasta selaamisesta. Se oli melko helppoa, sillä minulla on paljon muutakin tekemistä, ja olen rakentanut tällaista elämäntyyliä jo kauan ennen älypuhelimettomuuttani (kihlattuni Venlan kanssa, jonka älypuhelin on myös laatikossa).
Ylijakaminen ja loputtomat luovat projektit... ne taas ovat oma lukunsa, sillä ne ovat olleet mukana siinä taiteeseen, teehetkiin, konkreettisuuteen ja oleiluun keskittyvässä elämäntyylissä, jota olen rakentanut. Älylaitteiden käyttö on ollut minulle aina elämäni jakamista ja luovuutta. Oli se myös turhaa selaamista, mutta enemmän käytin aikaani kaikkeen siihen, mitä voi Instagramistani, portfoliostani, YouTube-kanavaltani ja ties mistä nähdä.
Olen useamman kerran ajatellut, että näyttää varmaan hassulta, kun katsoo postauksiani ja huomaa, että alkuvuodesta tykitin lukuisia julkaisuja viikossa, ja nyt jaan jotain siellä ja jotain täällä. Seuraava ajatukseni on, että pitäisi varmaan julkaista jotain, ettei näyttäisi niin epätasapainoiselta. Hetkinen! En pyri palaamaan aiempaan – päin vastoin – joten se saa näkyä blogissani. Blogissani, jonka perustin vielä silloin, kun jaoin elämääni älypuhelimella päivittäin. Kuukausi blogini perustamisen jälkeen siirsin älypuhelimeni laatikkoon. Hankin kapulapuhelimen 29. tammikuuta 2024, ja hitaasti liukuen olen löytänyt terveemmän tavan luoda ja jakaa.
On ollut ihana tehdä YouTube-videoita. Niihin kuvaan elämääni, lukemisiani ja ajatuksiani silloin, kun huvittaa, ja editointi tapahtuu tietokoneella silloin, kun on voimia. Instagramin lataan laitteelleni silloin, kun haluan ladata kuvan (eli yleensä ilmoittaa uudesta videosta), ja blogi tuntuu viimein siltä, miltä pitääkin. Tänne voin kirjoittaa ja jakaa nipuittain valokuvia silloin kun huvittaa ja on asiaa. Hmm, nyt en tahdo jatkaa enempää, jottei mene taas yli hihii! Tämä postaus on varmaankin jatkoa edelliseen blogijulkaisuuni, jossa pohdin dokumentoimisen ja valokuvaamisen osuutta elämässäni.
Kuvat | Venla Arkko 2024
Kuulostaa mukavalta ja hyvältä suunnalta! Ite en ole koskaan päässyt älykännykän makuun (paitsi edellisessä työpaikassa, viimeisen parin vuoden ajan sielläkin vain) ja tsemppaan sua tällä matkallasi!
VastaaPoistaKatoin, että mitä postauksia sulla on ja se englaintilainen kahvikuppikuva näytti siltä että hetkinen - tuohan on Tampereelta! Minäkin olin siellä silloin lauantai-aamuna. 😄
Ja hassua, että tekstiili-aihe on meillä samaa. Ja olen muuten parhaillaan matkalla lapissa. 😂
Kiinnostavan näköinen blogi sulla! 😍
Jep! Ite totuin moneksi vuodeksi älypuhelimeen, kun sillä oli kiva dokumentoida ja jakaa elämää, mutta viimeisen muutaman vuoden aikana se on taas alkanut tuntua vieraalta. On siis kiva, kun on päässyt siitä taas irti :-)
PoistaJa hahaa joo, siellä olin ja Tampereella asun! Kiitos kommentista <3
Hei! :) Tämä asia ei liity varsinaisesti tähän nimenomaiseen postaukseen, mutta mieleeni juolahti eräänä iltana sun videosi katsomisen johdosta, että kenties nauttisit Onnelin ja Annelin kertomusten lukemisesta. Toki kyseessä on lastenkirja, mutta hyvin koskettava, pohdiskeleva ja elämänmyönteinen sellainen. Näin aikuisiälläkin luettuna se yllätti! Vaan eipä muuta. Paitsi että, ootko harkinnut lukevasi Sally Rooneyn uutta kirjaa pohdiskuljen jatkoksi? Samaistuin sun aiempiin kritiikkeihin ja tuskailuihin, kuuntelin niitä kierosti vieläpä ilolla. No, nyt ei ole enempää sanottavaa. Hyviä syksyjä!
VastaaPoista