Sannin rakkauskirje savupiipulle
Välillä kyllästyn muisteluun. Sitten tulee kohdalle jotain niin traagista, että vain muistelu on mahdollista. Kuten se, että nykyhetkestä hälvenee mitä suurin taika...
kuvat: hautuumaapuisto Tampereella & Helsingin katulyhtyjen puistotienoot
lokakuu 2025
Mila Vida, Näsinpuisto, Tampere 2025
Oli kirkas lokakuinen aamu. Sanni oli jäänyt sänkyyn makoilemaan. Ei se ollut tavatonta, mutta hieman kuitenkin, sillä Venla touhusi jo aamupalaa pienessä keittiössä, eikä ole usein sellaista aamua, jona tilanne olisi näin päin. Sanni kuvitteli saaneensa itsensä kerättyä ja oli valmiina piristymään, jopa nousemaan. Silloin tapahtui jotakin, mikä muutti koko päivän.
Venla käveli ikkunalle. Näkymä oli sees, mutta niinkin sees, ettei pilvenhattarakaan sitä häirinnyt. Kummaa.
"Palaakohan tuo tehtaan savu vielä joskus?" hän kysyi.
"Miten niin?" Sanni sanoi kärkkääseen tapaansa. "Sehän näkyy vasta kylmemmällä säällä. Kyllä se palaa."
"Niinkö? Luulin, että se on lopettanut, kun ei mitään näy."
"Ei ei, kylmemmällä se palaa. Odota vaan pakkasaamuja niin kaikki on taas ennallaan."
Venla nojasi lipastoon ja kurtisti kulmiaan.
"Muistaakseni se oli juuri tuo tehdas, josta faijakin sanoi. Siis että se on lopettanut. Mutta luultavasti olen väärässä, enkä vain ymmärtänyt mistä on kyse," hän sanoi ja silloin Sanni nousi hädissään istumaan.
"Ei-ei-ei!" hän huusi. "Olet väärässä! Tiedän, että olet. Mistä olet tuollaista saanut päähäsi?"
"Faija sanoi. Mutta todennäköisesti oli kyse jostain muusta tehtaasta. Luulin, että tiesit."
"En tiennyt!" Sanni sanoi ja kyynelet alkoivat valua poskipäille. Ei lohduttanut peitto, johon hän kietoutui yhä tiiviimmin, ei Venlan hädissään lausumat sanatkaan. Ei mikään. Kaikkein kaunein oli poissa.
Oliko? Ei voinut olla!
Mutta..
oliko?
HISTORIALLINEN HETKI: TAKON TUOTANTO PÄÄTTYI TAMPEREELLA LOPULLISESTI
Yle 2025
kuvat: Sanni Kelokaski 2024
Takon kartonkitehtaan tuotanto päättyi 17. kesäkuuta 2025. Avoimia kysymyksiä on enemmän kuin valmiita vastauksia.
Yle | Metsä Group 2025
Video: Rakkauskirje savupiipulle
Olisin nimennyt tämän varmaan jotenkin toisin ja kutsunut piippua ehkä hienommalla sanalla, mutta kun näytin tämän Venlalle ennen runon äänitystä, hän nauroi hieman säälien ja sanoi: "Voi, tämä on tällainen Sannin rakkausruno savupiipulle." Siitä taisin saada idean äänittää puheen tuohon päälle sen lisäksi, että julkaisen sen blogiin tekstimuodossa.
kuva: Sanni Kelokaski 2013
Olin siis 13-vuotias kuvan ottaessani.
Piirros ikkunanäkymästämme heti tänne muuton jälkeen, joulukuu 2023 & valokuva maaliskuu 2024
miten jotakin niin häilyvää
voi pitää kaikkein varmimpana,
ikävöidä totuutena?
ja miten se, mitä piti unenomaisena
mutta aina niin totena ja kirkkaana
on ilman varoitusta vain uskomatonta unta!
koetan ajatella: olen osa kaupungin historiaa
ja kaikkea muuta kiehtovaa
blaa
blaa
muistan niin
kuinka tuuli savua vei
puhalsi:
tilulilulei!
yli kuohuvan virran ja siltojen kalskeen
katujen kattojen, tahdissa vilskeen
vaan ohjaa ei enää aamua tuo
on tyhjennyt kaikki
kun oottavat luo.
*
Muistutus itselleni: dokumentoi mitä itsestään selvimpiäkin asioita aina, kun siltä tuntuu. Sillä vaikka hetkessä tuntuisi, että edessä on vielä lukuisia yhteisiä vuosikymmeniä, saattaa eräänä lokakuisena aamuna kadota totuttu, eilisen tuulena!
*
kaupungin taa
yö kurkottaa
laskeutuu valtoimenaan.
tartuit jo kii
aamusta kii
haittaa se ei
miksi kertoisin siis:
täällä mä oon taas,
huomenta huomenta vaan!
kadulle valssin saan
tänään niin huomennakin.
tahtoisin vaan
ain kirjoittaa
kaduista kaupungin
(kirjoita siis!)
tai maaseutuihin
jos painautuisin
tuuli veis hetkessä mut kadoksiin.
täällä mä oon taas,
huomenta huomenta vaan!
kotiini valssin saan
tänään, niin
huomennakin?
luonnoskirjateos 2016
teksti: Kevätkadun valssi
Sanni Kelokaski 2024
Tuo teksti on melodiaan, joka runovideolla soi. Jotenkin se nyt kietoutui koko tähän juttuun. :-)
Kaikesta huolimatta koetan päästä yli. En unohtaa, en koskaan unohtaa. Kuinka voisinkaan!
Mutta muistakaa, olemme osa Tampereen historiaa.
Hyvästi jää, jatkukoon elämäni tää.
Kaipaavin ja ylipääsevin terveisin,
Sanni Koskenkuohukelokaski
P.S. Kävimme eilen katsomassa Romeon & Julian läpikäyntinäytöksen Tampereen Teatterilla, ja se oli mitä loisteliain, nerokas suorastaan. Romeo & Julia on yksi lempikirjoistani ja näytelmä yhdisti veikeällä tavalla vanhan Veronan moderniin teatteriin. Oli hauska nähdä vanha toveri Romeona, etenkin kun hahmo tuntui kantavan koko näytelmää – siis ei niin, että muu ei olisi ollut hyvää, vaan niin, että Merin näyttelijänkyvyt ylittivät jo olemassa olleet odotukseni.
P.P.S. Isännöitsijä, jos luet tämän: Mitä tehdä, kun käytävässä tuulee?
Kommentit
Lähetä kommentti