Jokaista hetkeä ei tarvitse hyödyntää

Olen ottanut ja jakanut vähemmän valokuvia kuin kertaakaan viimeisen 12 vuoden aikana. Se on ollut ihanaa! Kesäisin, ainakin viime kesinäni, on myös ollut pienempi into tehdä taidepäiväkirjaan, ja olen antanut itselleni sen vapauden, että sitten en tee ja olen vain. Tänä vuonna on oikeastaan ollut pidempikin ajanjakso, kun ei ole kiinnostanut piirtää ja mikäs siinä! Välillä on ollut hetkiä, kun olen tehnyt luonnoskirjaan, mutta elämänmuutosten myllerryksen jälkeen on kestänyt kauan tasoittua ja palata luonnoskirjan ääreen. Jos ei pidä rakastamistaan asioista ikinä taukoa, niihin puutuu. Eläkäämme vaiheissa! 

aamulehdessä mä! juttuun pääsee tästä. muistutan tästä lopuksi, niin ei tarvitse poiketa vielä!

Tämän postauksen valokuvat ajalta toukokuu – elokuun loppu. Ehkä jollekin näyttää suurelta määrältä kuvia, mutta tässä melkein kaikki, mitä olen reilun kolmen kuukauden aikana ottanut tai mitä Venla on ottanut kamerallaan. :-) Isona muutoksena rentous: entiseen verrattuna nämä kuvat tuntuvat aivan erilaisilta. En työstä näitä tuntikausia editointiohjelmassa ja järjestele täydelliseen järjestykseen. Aiempi toimintatapani alkoi käydä kuormittavaksi, ja tämä tuntuu vapauttavalta.

istutushetkiä maalla

joitain tämän retken kuvista jaoin jo kesällä, mutta en kaikkia kivoja

otin saaressa kuvia venlan kameralla :-)

Tämän kesän painopiste on ollut lukemisessa, jota en ole koskaan harrastanut tällä tavalla ja uusia kirjoja etsien (olen yleensä lukenut samoja kirjoja uudelleen ja uudelleen). Eipä siis ihme, että energia on mennyt siihen (ja maalla hengailuun, kaupungissa oleiluun sekä erinäisten oireiden kuunteluun ja lepäämiseen).

Pikkuveljeni piti minulle myös puhuttelun alkukesästä, ja se kuului näin: Sanni, ei ihme että olet ihan poikki ja oireilet, kun dokumentoit joka sekunnin elämästäsi muodossa tai toisessa. Vastasin: tiedän, mutta en tiedä muustakaan!! 

Aloitin tämän blogin alkuvuonna hetkessä, kun mulla oli suurenmoinen tarve jakaa ja dokumentoida. Nautin siitä silloin, mutta olin myös aivan poikki. Toki minulla oli ja on longcovidit ja muut kropan ja mielen tavat reagoida vähän ylihysteerisesti, mutta olin poikki myös kaikesta siitä mitä touhusin.

tunnelmia maaseudun lähiympäristöstä sekä kaupunkikodistamme

Vaihdoin älypuhelimesta kapulaan tammikuun 2024 lopussa, ja siinä siirtymässä tuntui tärkeältä, että voin jakaa elämääni, vaikken käytä älypuhelinta. Hankin vanhan rupsakkeen tilalle toimivan kameran (käytetty ja vanha sekin) ja räpsin kuvia KAIKESTA, ja se oli kivaa. Aloin myös tehdä videoita aktiivisesti. Tein niin paljon, että uuvutti taas, mutta purin kaikkia niitä sisältäni kumpuavia ideoita, jotka olivat selvästi vain odottaneet blogin perustamista.

Kesä saapui ja aloin ottaa vähemmän kuvia, vaikka näyttäisikin, että postauksessa on paljon kuvia!!! Jos tuntuu siltä, niin voi katsoa alkuvuoden postauksista, paljonko otin kuvia päivässä tai parissa. Mutta niin. Kameran ladattavat patterit eivät pitäneetkään lataustaan kuin muutamia sekunteja tai minuutteja, enkä oikein saanut kuvattua omalla tai Venlan kameralla. Huomasin, ettei se haittaa, enkä muutenkaan hakeutunut kameran luo kuin harvoin. Ennen otin siis kuvia kaikesta, päivittäin ja paljon. Olen nauttinut dokumentoimisesta, taiteen tekemisestä ja valokuvaamisesta niin kauan kuin muistan, joten tiedän näiden olevan luonteva osa olemistani, enkä pyrikään niistä eroon vaan niiden kanssa tasapainoon. 

esiintymässä keskustorin vanhalla kirkolla

Nyt, kun ei ole älypuhelinta taskussa, ei sillä voi ottaa kuvia käden käänteessä. Keväällä tuntui mahdottomalta ajatukselta, että menisin johonkin ilman kameraa! Siksi hankin Torista kameran ja ajattelin vielä, että pitää olla joka tarkoitukseen omansa: kunnon kuviin parempi ja sellainen painava ei-niin-mukana-kannettava kamera, videoihin vlogikamera, laukun pohjalle kevyt pikkukamera... Täytyyhän joka hetkessä olla jokin, jolla kuvata. Tai siis no, onhan tuossa kapulapuhelimessa kamera, joka toimii vaihtelevasti ja on muutaman megapikselin, eikä sitä muista käyttää. Eli on mulla mukana jokin kuvausväline. :-D Vaikkakin jos kuljen Venlan kanssa, jätän usein oman kapulapuhelimenikin kotiin... 

otteita kesävlogeistani

häävieraina alkukesästä :-)

maisema kääntyy loppukesään

kuvat ovat fiilisjärjestyksessä. yllä kuvat venlasta eiliseltä. alla kuvia alkukesältä kapulapuhelimesta.

Kuitenkin! Nyt kesän mittaan olen viimein oppinut sen, mistä olen välillä haaveillut: en dokumentoi kaikkea. Tykkään tallentaa asioita ja joinain päivinä innostun valokuvaamaan, piirtämään, säveltämään, kirjoittamaan tai mitä ikinä. En kuitenkaan puske itseäni tallentamaan kaikkea ja luomaan jatkuvasti. Jokaista hetkeä ei tarvitse hyödyntää. Joka asiasta ei tarvitse kuvaa tai merkintää. 

On ollut kiva kuvata kesävlogeja silloin, kun on ollut höpötysfiilis, mutten ole halunut miettiä lopullista jakamista. Editoiminen tapahtuu kotona läppärillä vasta sitten, kun tuntuu olevan sen aika. Siksi kuvaaminen on tuntunut mukavan vapaalta. Minulla on edelleen yksi lukuvlogi editoimatta, mutta odotan sille sopivaa hetkeä, sillä sen alkupää on kuvattu alkukesästä, jolloin tallensin vielä ihan kaiken ja kahdella kameralla. Editoimisessa on siis suuri työ. Videon loppupuolen kuvasin loppukesästä. :-)

Oi, ihana syksy, saavuthan. Olen taas inspiroitunut, ja pitkästä pitkästä aikaa viettänyt tunteja ja tunteja pöytäni ääressä taidepäiväkirjani kanssa. Useampana päivänä olen uppoutunut, iloinnut ja kokenut, että pitkästä aikaa tämäkin tuntuu vapaalta ja ihanalta. Siispä kun takaraivossani alkoi kolkuttaa ääni: no mutta entä blogi, entä YouTube, entä kaikki muut maailman projektit, joita voisi tai ehkä jopa pitäisi tehdä, vastasin tällä blogipostauksella. Muista Sande nämä ajatukset. :-) Liika on liikaa, ja vaikka kamerassa on nyt toimivat patterit, ei tarvitse kuvata. Sitä paitsi jokin osa on irti enkä edes pääse kuvaamaan. Siis ei osa minussa tai päässäni, vaan kamerasta irtosi jokin pieni osa. Voisin käyttää sen Kameratorilla, mutta nyt on muita tärkeämpiä juttuja. Ja olen saanut otettua edes jonkinlaisen valokuvan silloin, kun on ollut tarvetta. Postauksen kuvat olen ottanut Venlan kameralla tai muulla laitteella, joka on ollut hetkessä saatavilla. Osa on näyttökuvia vlogeista. Hengailkaamme siis vain. 

Aamulehti-juttuun pääsee tästä.

Kesävlogeja pääsee katsomaan täältä. 

*

Kiitos, kun luit! Blogissani ei ole tykkäysnappia, mutta voit kommentoida alle: Tykkäsin! 💛 tai jotain muuta. Välillä itselläni kommentointi ei meinaa onnistua, ja silloin vaihdan selainta tai käyn toisella välilehdellä. Toivottavasti muilla onnistuu! ☀️

Näemme ja kuulemme ensi postauksessa tai videopäiväkirjassani, jota teen YouTubeen nimellä Sanni Kelokaski. :-) 

Vanhempi julkaisu