Elämää opettajana & luonnoskirjataiteilijana

| Luonnoskirjataiteilijan henkilökuva, taideopetusta lukiossa & keväthiukset |

Ehkä nyt vihdoin kevät koittaa? Siltä tuntuu. Vlogissa sataa vielä lunta, mutta sen kuvasinkin melkein kaksi viikkoa sitten.

Vlogi: Eroon Art Blokista | Opetan lukiossa & avaan takut

Taiteilijaelämää ja inspiraatiota: kerron luovuuden saloista ja otan mukaani, kun opetan lukiossa luovuudesta ja luonnoskirjatyöskentelystä. Fiilistelen Tammerkosken lukion nostalgisia paikkoja, etenkin kuvataideluokkaa, ja kerron, millaista opetukseni on. Piirrän julkisella paikalla ja näytän, miten jatkan luonnoksia kotona. Vlogissa myös paljon tunnelmointia, kirjoja, lukutuokioita, teetä ja söpöjä hetkiä tyttöystäväni kanssa, koska Venla on söpö. :-) Niin ja avaan rastat, jotka mulla oli 2,5 tai 3 vuotta, ja mulla on yllättäen PITKÄT ja KIHARTUVAT hiukset!

Venlan ottamia kuvia jo jostain muutaman viikon takaa.

Kaksipäiväisen luonnoskirjaopetuksen tuotoksia. Oli ihanaa ja inspiroivaa opettaa tällä tavalla innostuvaa ja havainnoivaa porukkaa. Vierailin siis Tammerkosken kuvataide & design -lukion havaintomaalauskurssilla opettajana, ja opetukseni käsitteli luovuutta ja luonnoskirjatyöskentelyä. Tästä paljon paljon lisää videossa! :-)

Tähän väliin henkilökuva, ettei unohdu! 

Musta tehtiin henkilökuvahaastattelujuttu, ja siitä tuli kyherryttävän kuvaava ja sannikelokaskimainen. (Luulin tätä kirjoittaessani, että kyherryttävä on sana, enkä nyt ennätä keksimään korvaavaa.) Roosa Niskasen tekemään juttuun pääset tästä.

Palaahan tänne vielä, kun olet lukenut. Lisää kuvia luvassa. :-)

aamupeitto sohvalla

kesävaatteet esiin varastosta!

sain venlan oranssiksi värjäämät housut. vähän pitää tuunata. :-)

nämä tamineet ovat todellakin kirkkaat kuin kesäkuu!

tämä rovaniemen antiikkiputiikin toppi värjättiin ruskeaksi. kuvissa vielä harmaa.

suurin osa kuvista on otettu ennen juurikasvun värjäämistä :-)

Näissä kuvissa kainalossani on vielä Aamunkoi. Voin ilokseni ilmoittaa, että nyt postaushetkellä olen jo siirtynyt lukemaan muita kirjoja! Hieman takkuillen, kun ensimmäinen kirja Twilightin jälkeen oli kirpputorilta löytämäni  Jane Austen -lukupiiri, joka oli ensin hyvä ja sitten kuiva ja sitten tylsä ja sitten turha, ja sitten taas hirveän kiinnostava ja viihdyttävä, kunhan olisi vain hyödyntänyt potentiaalinsa ja pysynyt NYKYHETKESSÄ sekä AIHEESSA (esim. Jane Austenissa ja lukupiirissä). 

Näin kirjoitin juuri, kun olin saanut kirjan luettua:

Onpa hämmentävä tapaus. Ei vaikealukuinen, ei selkeäkään mutta taas ei vaikeakaan. Miten tämä liittyy Jane Austeniin? Hyvin vähän. Ihan hirveän vähän.

Osa hahmoista kiinnosti edes jotenkin, mutta ainakin Prudien oma osio oli niin tyhjää täynnä, että unohdin jo mitä kirjaa luen ja miksi. Toimivimpia olivat osuudet, joissa hahmot liittyivät toisiinsa tai ajatukset ja tapahtumat kietoutuivat yhteen. Sitä oli aika vähän. Jocelyn, Sylvia ja Allegra liittyivät toisiinsa ja Griggkin löysi oman paikkansa. Kaksi muuta, Prudie ja Bernadette, saivat haukottelemaan ja turhautumaan!!! En edes jaksa selittää miksi, kun ei mikään vain tuntunut liittyvän mihinkään. Onkohan se elokuva parempi? En tiedä vielä. Löysin samalta kirpputorilta kirjan kanssa, ja katson varmaan myöhemmin tänään.

No, sitten oleellisimpaan kritiikkiini (sen lisäksi, että Jane Austen liittyi tarinaan niin vähän, että tämän olisi voinut kirjoittaa joku, joka on tehnyt pikagooglauksen Austenin teoksista lukematta yhtäkään): missä lukupiiri ja siinä vietetty aika? Aina, kun lukupiirin kokoontuminen ehti häivähtää sivuilla, hihkaisin, jopa nauroin ääneen letkautuksille ja ihmeellisen nokkelille ilmauksille. Ja niin vain häivähdyksiksi jäivät, kun ”meillä” eli ihmeellisellä me-kertojalla tuli kiire Prudien hikiseen ranskanluokkaan (Prudien tietokoneessa on virus eikä sähköposteja uskalla lähettää) tai lukion käytävään (Prudien tietokoneessa on virus ja niin edelleen) tai mihin takansa ihmeellisen takaumaan, jossa etäinen äiti tai valkoinen kissa sanoi tai teki jotain tai oli sanomatta tai tekemättä. Monessa oli puistonpenkki, tai ehkä vain yhdessä.

En ole takaumien ystävä joka tapauksessakaan, mutta haloo! Enhän ole edes ehtinyt tutustumaan näihin hahmoihin! En tiedä ovatko he tarpeeksi kiinnostavia muisteloimaan minulle, ja vaikka olisivatkin, niin mistä sen tietäisin, kun kirja on niin hajanainen ja suurin osa tarinoista irrallisia ja turhantuntuisia. Tämä oli kuiva tarinakirja Kalifornian pihapiirin keskinkertaisimpien aikuisihmisten sattumanvaraisista menneisyyden tapahtumista - ei edes kiinnostavista käänteistä tai viihdyttävistä kommelluksista.

”Jane Austen -lukupiirin” luulisi tarkoittavan kirjaa, jossa on Jane Austenia käsittelevä lukupiiri. Ja voi kuinka pidinkään hetkenpuolikkaista, joissa Jane Austenia käsittelevä lukupiiri kokoontui ja keskusteli aiheesta tai aiheen sivusta. Ja mitä tulee takakannen ”avioliitot joutuvat koetukselle, uusia suhteita alkaa” sun muuta -sepustukselle, niin enpä ole koskaan lukenut latteammista suhdekiemuroista. Viimeisillä sivuilla mainitaan jotain uusista kuvioista, eikä niistäkään nyt oikein ota selvää. Siis eihän kirjan tapahtumia voi jäsentää näin, mitä ihmettä. Tapahtuisivat kirjan aikana, jos jotain nyt oli tapahtuakseenkaan.

Selkeä näkökulma olisi ollut oleellinen parannus tähän. Vaikka Allegraan ja Griggiin keskittymällä olisi tästä saanut hyvän kirjan. Niin, ja siihen LUKUPIIRIIN!!!

Hmh. Tekstiä on ladottu sivuille tiiviisti kuin Hobitissa, eikä 269-sivuinen kirja tuntunut etenevän vaikka kuinka luki. Sisältö kyllä ihan eri, siis eri kuin Hobitissa. Vaikka sekin teoksenrääpäle mainittiin jossain loppupuolella.

Turhille takaumille yksi tähti, yksittäisille lauseille kolmesta neljään. Lukupiiritapaamisetkin saisivat varmaan kolme tähteä.

Teokselle uudeksi nimeksi ehdottaisin: ”Keskinkertaisten kalifornialaisten kuivimmat kertomukset” 

Löysin samalla kirppisreissulla kirjasta tehdyn elokuvan (kummastakaan en tiennyt aiemmin mitään), ja katsoimme sen eilen Venlan kanssa, kun sain kirjan luettua. Elokuva oli IHANA – kaikkea sitä, mitä odotin kirjan olevan! Sitten hetken sulateltuani palasin selailemaan kirjaa uudelleen, koska monet kirjailijat letkauksista viihdyttivät tai tekivät muuten vaikutuksen. En nyt oikein tiedä, mitä mieltä olen. Olisipa kirja keskittynyt nykyhetkeen ja lukupiirin tapaamisiin ihmeellisten takaumien sijaan.

Seuraavaksi yritän Binchyä. Tai aloitin jo muutaman sivun tänään aamulla, ja voi kuinka toivon, että tämä olisi helpompi tapaus.

vielä kiharoita :-)

*

Kiitos, kun luit! Blogissani ei ole tykkäysnappia, mutta voit kommentoida alle: Tykkäsin! 💛 tai jotain muuta. Välillä itselläni kommentointi ei meinaa onnistua, ja silloin vaihdan selainta tai käyn toisella välilehdellä. Toivottavasti muilla onnistuu! ☀️

Näemme ja kuulemme ensi postauksessa. :-)

Oi niin, ja Venlan Pikku Aarteita -blogiin pääsee tästä!

Uudempi julkaisu

Vanhempi julkaisu