Olopäiväkirjat

 | Surkea olo & veikeä kirjainto |

Oho, tuosta kuvasta tuli sellainen nostalginen Instagram-olo, kun se on neliö! Kukapa osasi odottaa, että huhtikuussa 2024 julkaisen tottuneesti blogipostauksia Bloggeriin, joka vielä hetki sitten tuntui etäiseltä lapsuusmuistolta, ja sen sijaan Instagram tuntuu nostalgiselta. Etenen asiasta toiseen ilmeisen vauhdilla. |

Vlogi: En jaksa enää | Olopäiväkirjat |

Vlogissa pohdin oloani ja tuntemuksiani siihen liittyen. Keskustelen kirjoista (Kirjastokissa ja Eat Pray Love, jotka juuri luin) ja nostalgisesta kiinnostuksestani Twilight-sarjaa kohtaan.

valokuva, jonka löysin Venlan kamerasta

Sting-kirja, joka löytyi Lukulaarista ja jota aloitin, mutta ei nyt ainakaan napannut, joten etsin muuta luettavaa

Vaikka olin 12-vuotiaana kova Twilight-fani, en ole koskaan ennen omistanut näitä alkuperäisiä kovakantisia kirjoja! Löysin ne nyt meille Torista, kun halusin 12 vuoden jälkeen perehtyä sarjaan uudelleen. Mulla ei ole enää niitä elokuvakantisia pokkareita tallessa, joita luin lapsena. Puhun tästä innostuksestani ja sen syistä paljon videossa, joten jos aihe kiinnostaa, niin suosittelen katsomaan. :-)

kirjanmerkkinä kirpputorilta löytynyt postikortti, jossa on Kaisa Melartinin teos

teehetkessä ihana ihana ruusuinen prinsessalautanen, joka löytyi vanhempieni maalaistalolta edellisen omistajan tavaroista

On hauskaa ja ihanan rentouttavaa uppoutua johonkin, jonka tietää olevan... huonoa? No, 'huono' on huono sana. Okei, Twilightissa on niin paljon asioita, arvoja ja taustatekijöitä, joita en mitenkään pysty ihailemaan, eikä kirjoitustyylikään ole mitä upeinta, joten ehkä voin käyttää tuota kömpelöä sanaa tässä yhteydessä. 'Huono' on vain vähän niin kuin 'ruma', ei oikein kerro mitään.

minä Twilight-kirjan kanssa & Venla lukutuolissaan

Olen vasta Houkutus-kirjan alussa, enkä halua nyt ylianalysoida ja asettaa ennakko-oletuksia tai asenteita, jotka vaikuttavat lukukokemukseeni. Jos luen kirjaa tai katson elokuvaa niin, että alusta alkaenkin naureskelen sille vähätellen, en pysty tunnustelemaan sitä avoimesti. Olen huomannut, että kun lähestyy yleisesti "huonoina", "kömpelöinä" tai "noloina" pidettyjä asioita pilkkaava suurennuslasi kädessä, näkee vain negatiiviset asiat, eikä pysty myöntämään itselleen, jos sattuu nauttimaan joistain osista. En halua tehdä niin nyt.

Viime syksynä lainasin kirjastosta pari ensimmäistä Twilight-kirjaa ja luin niitä sieltä täältä, koska mua kiinnosti IHAN HIRVEÄSTI, että miten olen joskun voinut fanittaa jotain, joka on niin huono.

Kirjoitin lokakuussa 2023 näin:

Jostain syystä pidin Twilightista 12-vuotiaana. Olen tutkaillut asiaa viimeisen parin viikon ajan (katsomalla elokuvia pitkästä aikaa ja pohtimalla liikaa) ja tullut siihen tulokseen, että syynä olivat lähinnä jokin epämääräisesti määriteltävä tunnelma ja elokuvien visuaalisuus sekä musiikit.

minä ja Uusikuu-pokkarini vuonna 2012

Muistan, että olin kiinnostunut hahmoista (nyt tässä kohtaa muistan Alicen, josta pidin!!) ja niiden välisistä suhteista, mutta itse romanssista en ihan totta pitänyt. Muistan olleeni aluksi team Jacob ja vaihtaneeni lennosta team Edwardiin, kun halusin vaihtaa ”fanituksen tunnelmaa” tai jotai muuta vastaavaa. Sellainen tunnepuolen muistijälki tästä ainakin on (lopussa kommentti, jossa selviää, että muistan väärin). Ehkä kyllästyin tuolloin sarjaan ja halusin tarkastella sitä uudesta näkökulmasta. Jacobin maailma oli tunnelmaltaan lämmin, lämminsävyinen ja ?? metsäisä, ja Edwardin kylmä, siniharmaasävyinen ja kolkko.

En ymmärrä, miten luin näitä kirjoja, enkä muista, montako kertaa ehdin lukea, koska nyt on tullut ihan yllätyksenä, että nämähän ovat PITKIÄ kirjoja?? Muistan kantaneeni bussissa ja lukukalliolla mukanani melko kevyitä pokkareita. Taidan muistaa väärin.

 

lukuhetki kalliolla 2012

Tahtoisin saada nämä kirjat käsiini, jotta voisin oikeasti selata niitä suomenkielisiä versioita, joita luin, mutta olen ilmeisesti hukannut omat pokkarini. Ehkä joku päivä sujahdan kirjaston nurkkaan lymyilemään Twilight-kirjapinon kanssa, kunnes tämä loputon arvoitukseni ratkeaa.

 

kuvat valokuvausblogistani vuodelta 2012 (huomaa luokkasormus, jonka sisäpuolelle on kaiverrettu 'Hermione')

Lisäys paria viikkoa myöhemmin, marraskuu 2023:

Olen nyt lueskellut kahta ensimmäistä kirjaa ja alkanut ymmärtää vähän. Teksti on itsessään kamalaa, kömpelöä ja ylikuvailevaa ja romanssi kuvottaa, mutta lukeminen on ollut ihan hirveän viihdyttävää ja hauskaa, ja joku tässä maailmassa kiehtoo. Löysin myös oman kirjoitukseni, jossa kerron 12-vuotiaana ajatuksiani, ja selvisi, että olenkin pohtinut ihan kunnolla tuota Edward-Jacob-juttua. Eli siis aliarvioin itseni täysin!

02. heinäkuuta 2012:

”Sen jälkeen kun luin Aamunkoita Jacobin näkökulmasta, aloin huomata, miten tietyllä tavalla inhottava asenne sillä on elämään. Nyt kun oon taas Houkutuksessa, oon huomannu, miten paljon Edward Bellasta välittää, ja kuinka mukava se on oikeesti. Jacob väittää olevansa Bellalle tismalleen se oikee, vaikka Bella on eri mieltä. Edward rakastaa Bellaa, mutta antaa sen tehdä itse omat päätöksensä. Edward haluaa Bellalle parasta ja että se on onnellinen niin kun haluaa. Jacob haluaa Bellan onnelliseks, mutta vaikka Bella osottaa tehneensä päätöksensä, Jacob ei usko, eikä jätä Bellaa rauhaan.”

Eli näin, arvoitus on ratkennut.

Ainakin tiettyyn pisteeseen asti se ratkesikin. Nyt en lähestykään kirjasarjaa ajatuksella: miten olen voinut fanittaa jotain, joka on niin huono? Lähestyn sitä ajatuksella: hmm, miltä tuntuu lukea Twilighteja? 

tämänkin kuvan löysin Venlan kamerasta

ja tämän...

... ja nämä!

tämän myös, mutta tämän otin itse. loput postauksen kuvat otin omalla kamerallani. :-)

P.S.

jo on hyvä biisi:

*

Blogissani ei ole tykkäysnappia, mutta voit kommentoida alle: Tykkäsin! 💛 tai jotain muuta. Välillä itselläni kommentointi ei meinaa onnistua, ja silloin vaihdan selainta tai käyn toisella välilehdellä.

Toivottavasti muilla onnistuu!

Kiitos, kun luit! Näemme ja kuulemme ensi postauksessa. :-) ☀️

Uudempi julkaisu

Vanhempi julkaisu