Uupumusta, toiveikkuutta ja uusia suuntia

Tässä postauksessa uupumuksesta, raudanpuutteesta, ADHD:sta, unelmatyöstä, intensiivisyydestä... Mukana 25-minuuttinen vlogi. Käsittelen postauksen aiheita videossa, tekstissä ja kuvissa. :-) 

Koitan opetella säännöllisyyttä työskentelyyn ja julkaisuun. Tämä onkin ensimmäinen postaus, jonka julkaisen uuden aikatauluni mukaan: maanantaina kello 18! Vähän jännittää, miten tämä toimii käytännössä ja miten saan elämäni järjestykseen niin, että uusi rutiinini auttaisi jaksamaan ja jäsentelemään työskentelyäni, eikä aiheuttaisi paineita. Videoiden suhteen homma tuntuu selkeämmältä, mutta blogin kanssa vielä katselen, mikä toimii.

Ajatuksenani on koota postausta pitkin viikkoa ja julkaista samaan aikaan videon kanssa. Muutenkin tämä blogi tuntuu vähän sellaiselta Keltainen ovi -lehdeltä, jonka päätoimittaja olen, niin nyt varsinkin tuntuu, kun on julkaisuaikakin!

Voi ajatella, että Keltainen ovi toimitetaan aina viikon aluksi eli koko viikon iloksi.

Puhun uudesta rytmistäni ja sen syistä, sekä paljon muusta vlogissa, jonka liitin alle! :-) Videosta huomaa myös, kuinka koitan nyt pääsääntöisesti vlogimaista lähestymistapaa tuohon tekemiseen. Vlogien kuvaaminen, editoiminen ja julkaiseminen on kaikista kivointa! Se tuntuu myös poistavan paineita videoiden tekemisestä. Ei tarvitse suunnitella ja paahtaa jotain ihmeen Talk Show -viihdevideoita kotistudiossa ja keksiä joka kerralle entistäkin jännittävämpiä aiheita. Tai sellaiselta välillä tuntuu, kun koittaa tehdä niin sanottuja sit down -videoita, joissa ollaan paikallaan ja puhutaan. YouTube-kanavani on videoblogi elämästäni! En tee siitä sen vaikeampaa asiaa. Kuvaan juttuja ja ajatuksia ja editoin kivoja videoita tunnelmallisella musiikilla.

Uupumus, ADHD & unelmatyö | Vlogi YouTubessa

Ajatuksia, joita kirjoitin tänne ripotellusti, kun olin kipeänä

lauantaina 09. maaliskuuta 2024

Olen nyt kipeänä, mutta en tiedä enää mikä on kipeyttä ja mikä ei, kun tämä olo on aaltoillut koko alkuvuoden. Mä oon taas niin kovin nuutunut, vaikken haluaisi olla. Ihan tämä kirjoittaminenkin nyt sitten turhauttaa. 

10. maaliskuuta

On sunnuntai. Oon aivan voimaton. Siis sellainen, joka ei edes pysty kirjottamaan järkeviä lauseita. Ajattelin, että tekisi hyvää kirjottaa ja jakaa näitä ajatuksia päiväkirjamaisessa blogipostauksessa, mutta ilmeisesti tämäkin on liian kuormittavaa nyt.

Tai en ole vielä varma… Mulla on niin hirveä tarve puhua ja kirjoittaa, varsinkin kun tämä lepääminen on niin puuduttavaa ja pitää vain jaksaa makoilla ja katsoa jotain ohjelmaa tai lukea kirjaa. Hengästyin jo näiden kuvien ottamisesta.

Hmm, mielessä pyörii...

Mulla ei ole pitkään aikaan ollut suurempaa inspiraatiota piirtämiseen ja katujen tutkimiseen, mikä on hirveän ymmärrettävää, vaikka välillä se onkin mietityttänyt.

Elin niin intensiivisesti kaupunkipiirtämisintoa reilu vuosi sitten, kun asuin vielä Rovaniemellä, että en edes ihmettele, miksi mieleni on tarvinnut taukoa tietynlaisesta havainnoinnista ja taiteilusta. Työskentelen jatkuvasti luovasti, ja luonnoskirja kulkee mukanani tilanteessa kuin tilanteessa, mutta havaintopiirtäminen ja muu tutkailu on tuntunut nyt jo jonkin aikaa etäiseltä. (Paitsi nyt pysähtymisen myötä inspiroi, ja siksi tämä pyörii päässä!!!)

Tein siis taidematkan Helsinkiin 12/2022 ja piirustusmatkan Tampereelle 03/2023. Lisäksi tutkin luonnoskirjatyöskentelyäni ja tein rykäyksellä "väikkärin laajuisen" gradun tuossa viime keväänä (löytää googlesta tai portfolioni kautta), enkä tiedä olenko palautunut siitä vieläkään. Rovaniemellä asuminen tuntui niin vaikealta, etten pystynyt käsitellä siellä olemista muuten kuin elämällä ja tekemällä niin kuin tein, vaikka tiesin, että se ajaa mut todennäköisesti uupumukseen. En vain osannut muutakaan.

Kevät 2023 vaihtui kesäksi, ja olin aivan rikki. Siis niin rikki ja kipeänä ja ahdistunut, ettei mitään järkeä. Mun hartiat olivat niin kipeät, että koko yläkroppa tuntui tulehtuneelta. Koko ajan jylläsi joku voimakas flunssa, ja paikallaan lepääminen pahensi ahdistusta, joka vieri raivolla ylitseni ja helpotti vasta, kun löysin tarinoiden maailmaan eli aloin kirjoittaa tarinaa Haituvasta ja Ulpukasta, kahdesta pienestä vihreästä koppakuoriaisesta. Mutta voi kuulkaa, jos se tarinointi ei ollut intensiivistä, niin ei sitten mikään. 

Palataksemme siihen piirustusintoon. Nyt mulla olisi ihan kauhea into ja inspiraatio tutkia ja piirtää. Ainakin ajatuksen tasolla. Kai se innostus jotenkin lähti liikkeelle siitä, kun tein tuon luonnoskirjakahvilan tänne blogiini. Bloginurkkaukseni inspiroimisaste siis testattu ja todettu toimivaksi

Voi seuraajana tuntua hankalalta ymmärtää, miten voin samassa hetkessä vaikuttaa niin eloisalta ja olla ”todellisuudessa” niin rikki, mutta kun ei siinä ole kyse mistään niin mustavalkoisesta. Hankalissa hetkissä on harvemmin voimia jakaa asioita, joten niitä ei välttämättä heti näe, mutta mä pyrin kuitenkin jakamaan myös näitä juttuja edes sitten jälkikäteen. Mä oon jotenkin NIIN hetkessä eläjä, että aina se nykyhetki tuntuu mulle ikuiselta ja lopulliselta. 

"Huonoissa" hetkissä ajattelen, että tämä olo on ikuista enkä enää koskaan voi nauttia elämästä, kun aina tulee joku uusi kiputila, kipeys tai romahdus. "Hyvissä" hetkissä taas olen niin täysillä ja innostuneena, etten osaa muistaa, miltä musta tuntui siinä huonossa hetkessä, vaikka siitä olisi vain muutama tunti tai pari päivää. 

Sitten taas innosta hihkuen menen ja teen, ja mietin ohimennen, että mikä se olikaan se kun hetki sitten luulin, etten jaksaisi enää tehdä mitään ikinä. No, onneksi dokumentoin elämääni… Muuten en pysyisi kärryillä mistään ja toistaisin virheitäni vielä enemmän. 

Lukion toisen vuoden aluksi koin ensimmäisen romahdukseni. Sen, joka täällä pohjalla vaikuttaa aina ja varmaan ikuisesti. En ole onneksi enää mitään sen tasoista kokenut uudelleen, mutta ei elämä tasaista ja helppoa ole silti. Niin siis mullahan on alustavan epämääräinen autisminkirjon diagnoosi, oikeat lääkärin tekemät fibromyalgia- sekä ADHD-diagnoosit, jotka sain lukiossa, ja olen opiskellut kuntoutusrahan turvin lukion loppuun ja kohta taiteen maisteriksi asti. En mä ”jaksa enempää kuin muut!” Jos jotain, niin vähemmän!!! Halooooo! Toisaalta, olen yliopiston aikana huomannut, että mun intensiteetin myötä teen päivässä sen verran, mitä ”muut” tekee kuukaudessa. Sen ymmärtäminen on auttanut paljon.

En mä välttämättä kuormitu pienemmästä kuin muut, vaan mun pienessä hetkessä tapahtuu tuhannesti enemmän kuin keskivertoihmisellä.

Ihan jo ajatusten tasolla, ja siinä, miten herkästi aistin kaiken. KAIKEN. Niin siis, silloin 16-17-vuotiaana romahdin ja olin niin rikki sekä fyysisesti kivuissani, etten edes pysty muistella. Fibromyalgia on nykyään ollut onneksi enemmän taustalla, ja ilmenee sellaisena, että reagoin elämään ja murheisiin keholla, mutta hillitymmin. Se lukioaika oli aivan kamalaa. En päässyt yleensä edes kouluun, kun olin niin kivuissani. Voi googlata fibromyalgia, jos ei tiedä mitä se tarkoittaa.

On ihanaa, kun on päässyt asettumaan kotiin, tänne Tampereelle. 

Ja!

On virkistävää tunnistaa tunne, jota en ole Rovaniemi-vuosinani tuntenut: tarve matkustaa ja tutkia, piirtää uusia paikkoja ja tuntemattomia kaupunkeja. Mulla oli tämä palo yläasteella ja lukiossa, mutta Rovaniemellä asuessa ja korona-aikana kaikki ajatus meni Tampereen ikävöimiseen ja tänne matkaamiseen, eikä ollut päässä tilaa muulle. 

Odotin romahdusta, kun asiat asettuivat Tampereelle muuton jälkeen. Tämä ei olekaan ollut niin selkeä juttu. Väsymys pilkahtelee pysähtyneissä hetkissä, mutta ei kaikissa. Se on ilmestynyt uusien tilanteiden ja todella kuormittavien yksittäisten juttujen jälkeen, mutta sitten hälventynyt. No, nyt se pääsi kai vihdoin purkautumaan. Ja kuluneiden lepopäivien aikana selveni taas, miten suuri merkitys raudalla on kaikessa... Raudanpuute on yleisempi ongelma naisilla, joten luonnollisesti sitä ei tutkita tai oteta tarpeeksi tosissaan, jotta siihen saisi apua. :-) Tämäkin ongelma on ollut mulla yläasteelta asti, mutta ei oikein koskaan selvinnyt lukuisista lääkärikäynneistä huolimatta. No, nyt keskityn sitten siihenkin. Äitini linkkasi hyvän jutun aiheeseen liittyen, ja juttuun pääsee tästä.

Riemua ja toipumista :-)

kirjoitettu 18. maaliskuuta 2024, maanantaina juuri ennen julkaisua

Huh, helpotus. Rauta ja lepo tekivät hyvää. Ja tekevät jatkossakin! En saa vain riehua. Mutta on ihanaa, kun voi taas elää. Kuvasin videon 12.-13. päivä, ja siinä olen melko energinen ja elinvoimainen. Vaikka eilen vähän onnistuinkin vilustuttamaan itseni, on olo pysynyt muuten aika tasaisena. En ole täysissä voimissani, mutta ihan kykeneväinen ja oikein iloinen kaveri. 

Yritin LUKUISIA kertoja näyttää näitä postikortteja vlogissa, mutta en vain koskaan päässyt asiassa niin pitkälle. Tässä ne nyt ovat. Pääni toimi oikein erityisen huonosti lepopäivien ja nuutuneisuuden jäljiltä, ja voin kertoa, että tuon tason ADHD-videon editoiminen oli käsittämättömän työlästä!! Siis en vain PYSY aiheessa. Katsojalle kokemus on toivottavasti edes jollain tavalla kiva. Koitin niin editoida siitä sellaisen, että on kiva katsoa.

Pomppivia ajatuksia Postcrossingista, josta puhun siellä täällä videolla.

Löysin myös lisää postikortteja seuraavana päivänä kirppikseltä. Sieltä löytyi myös tuo sininen pannunalunen, jollaista olemme etsineet toisen samantyylisen kaveriksi!

Kuvia sadepäivän kirjastoseikkailulta. :-)

Venla avasi rintalihaksia ja se näytti hienolta, niin otin kuvan.

Sade yllätti eräänä päivänä. <3 Ei se kauaa kestänyt, mutta tunnelmaa se loi ja paljon. Olin iloinen ja tunnelma oli kevätsateinen. Huusin parvekkeelta kadulle (kymmeniä kertoja)

HUOMENTA MAAILMA, HUOMENTA SADE, HUOMENTA SADEMAAILMA!

Olin vain niin innoissani. Ei sille mitään mahda.

Kuinka upea on tuo punainen katto sateella!!! Kesäsateet saavat sitten ropista siihen ihan niin paljon kuin haluavat.

kuvia kotoa, Kauppakadulta ja Café Europan edestä

Kiitos, kun luit! Ilmoitan uusista postauksista ja muista jutuista YouTube-kanavallani, joten tilaajanani saat aina tietää, kun julkaisen. :-) Tai myöskin, jos en jostain syystä voi julkaista! Voi myös liittyä blogin lukijaksi sivun alalaidasta tai sivupalkista, jolloin saa sähköposti-ilmoitukset postauksista.

Aiempien postausten kommentoijista innoittuneena olen aloittanut blogissani manuaalisten tykkäysten karkelot. Jos siis tykkäsit postauksesta, kirjoita itse kommentti tai kopioi ja liitä näistä esimerkkivaihtoehdoista:

Tykkäsin! ☀️

Tykkäsin! 💛

Tykkäsin! 🍂

Jos tykkäyksen lisäksi innostuu kirjoittamaan jotain lisää, niin se ei tosiaankaan haittaa, suorastaan ilahduttaa!

Välillä itselläni kommentointi ei meinaa onnistua, ja silloin vaihdan selainta tai käyn toisella välilehdellä. Toivottavasti muilla onnistuu! ☀️

Uudempi julkaisu

Vanhempi julkaisu