Postaus, jossa madalletaan maaliskuinen kynnys

Kynnyksenmadalluspostaus

Olen tehnyt nyt niin monta postausta, joissa on (ehkä) ollut jokin aihe, että täytyy tehdä tällainen ravisutteleva kynnyksenmadalluspostaus. Siispä:

Terve vain Keltainen ovi, oveni Keltainen! On kynnyksesi hieman koholla kuluneen kevättalven tuomasta loskasta ja kosteudesta. Ei meinaa ovi sulkeutua. On vaikea kirjoittaa blogia, kun kurkkii naapuri ovenraosta ja häritsee hälinä, joka kantautuu rapusta. Hei hei naapuri! Minä, Sanni Kelokaski, teen nyt blogiini postausta. Otinko edes hyviä kuvia? En välttämättä, mutta ei se ole niin justiinsa. Nyt, mene vain! Hus!

Ja näin voi Keltaisen oven blogikevät koittaa!

valokuvat keskiviikolta 28.02.2024

Näissä kuvissa mulla on Venlan hame ja haastattelutuuli. Olin tuona päivänä nimittäin ensin työhaastattelussa puhelimitse, ja puhelun loputtua kiisin (näin: whiiiiiiiii!) Kahvila Runoon henkilökuvahaastatteluun, joka joko jää mysteeriksi tai julkaistaan jossain. Se selviää sitten aikanaan. :-)

valokuvat Tammelasta 27.02.2024

Nappasin isältäni lainaan pokkarikameran, joka on ollut perheessämme kauan (löytyi aikanaan savimöykystä). Otin sillä esimerkiksi nämä kuvat, joissa Venla käppäilee Tammelassa. Tarvitsin kevyesti kannettavan kameran, jolla ottaa kuvia silloin, kun ei jaksa kantaa mukana järkkäriä. Se kun on painava, eikä älypuhelinkaan enää kulje mukana. Valokuvaus toimii ikään kuin jonain ajatteluni välineenä, niin en osaa kuvitellakaan poistuvani kotoa ilmaan minkäännäköistä kameraa. Niinpä otin käyttööni vanhan tutun ystäväni, pikkuCanonin.

Digijärjestelmäkamerani, jonka hankin 11 vuotta sitten käytettynä Kameratorilta, päätti nyt rahista tiensä päähän. Ajatuksena oli viedä se huoltoon ja kuvata sillä aikaa tuolla pokkarilla. Siksikin otin sen nyt lainaan, mutta tarkoitus oli muutenkin, eli se ja sama. :-) 

Laskeskelin, että järkkärin korjaus tulisi niin kalliiksi, että parempi vain ostaa käytettynä samanlainen kapine ja aloittaa alusta. Kaivelin siis rahapusseistani 115€ ja kiikutin hilut Kameratorille (eivät ole oikeasti kyllä hiluja ehei huhui, olen pihi enkä tee helposti tällaisia ostoksia, en tosiaan). Nämä Tammela-kuvat ovat siltä käppäilyreissulta. Oli hauska keli, sellainen tammelainen.

NikonD3100 vuonna 2013 ja Canonin pokkari tuossa joku päivä

Olen iloinnut näistä loskakeleistä ihan hirveästi. Tuntuu Tampereelta! Tuntuu nykyhetken ihanalta Tampereelta ja lisäksi yläasteen Tampereelta, jossa kuljin keskustakouluun juuri tällaisissa keleissä. Oi, on ihanaa olla täällä.

En ole päässyt näkemään oikeaa, siis mulle oikeanlaista, kevättä aikoihin. Siis tätä TAMPEREEN KEVÄTTÄ!

Ai ET-TÄ! 

Kirjoitin viime maaliskuussa jotain Tampereesta ja tulppaaneista... Mitähän se oli...

Luonnoskirjassa 10.03.2023

Kahvila Runo, Tampere

En saanut eilen Filkkaribileissä kavereita, mutta tanssin vähän ja piirsin kolme piirrosta.  Olisi ollut hyvää tanssimusiikkia kerrankin: 70-luvun teemabileet. 

Monia asioita teen mielelläni, MUTTA KYLLÄ JUHLIIN TAHTOISIN TOVEREITA! Toivottavasti saan Tampereella sitten tovereita. Tykkääköhän ne appelsiinimehusta? Toivottavasti.

Meinaan sitten koko ajan todeta, että ei musta varmaan ole juhlijaksi. Mutta kyllä mä rakastan tapahtumia ja juhlia! Skumppaa, öisiä korttelikierroksia ja ehkä jopa valaistuja, mehujään väreissä loistavia diskopalloja. Mutta siihen kaipaan Tamperetta, hyvää musiikkia, kotoisia keskusteluja ja tovereita. Niin enpäs toteakaan, ettei musta ole juhlijaksi. ON MUSTA JUHLIJAKSI!

Myöhemmin samana päivänä...

Oi kaikki!

Joku kirpeän kujeileva päivä kutsun koolle sellaisia, jotka tahtovat aamupalan kanssa appelsiinimehua ja siitä keskustella, pöydällä tulppaaneja.

Oi, silloin on pöydällä tulppaaneja! 

Niin haaveilen seurueesta, joka tahtoo jäädä ja tanssia, kun laitan swingiä mankasta. JA joka tukisi mua ajatuksessa, että Café Europassa pitäisi soittaa jazzia! Kyllä mä pärjään yksinkin sen mielipiteeni kanssa. Mutta olisihan se hienoa, kun olisi tyyppejä kavereina, jotka ymmärtäisivät kuunnella jazzia.

14.03.2023

Satakunnankadulla bussissa matkalla Kahvila Runoon

Haaveillaan niistä illoista, joilla alku jo varhain aamulla. Ne tanssivat tahtia rannassa, jonka viivakin tanssii katveessa.

Noo, ei mulla ole vielä sitä toveriseuruetta. Mutta on mulla Tampere, tulppaaneja ja Venla. Venla, joka kulki juuri ohitseni ties miten monta ötökkäkirjaa kainalossaan. "Koko arsenaali pitää ottaa esille", totesi hän ja katosi nurkan taakse. Mutta se on kyllä varmaan totta. On hyvä saada monipuolisesti ötökkätietoa.

Niin hei, voi hyvää päivää! Älkää lukeko seuraavanlaisista kuvista sitten tekstejä kirjan sivuilta, mikäli haluatte säästyä niin kutsutuilta spoilereilta!

Kuva on kiva, ja siinä on sivu Azkabanin vangista. Mutta antakaa muuten mennä rullata, jos ette ole lukeneet kirjaa!

Ei nyt edes vakavaa, mutta vähän hölmö juttu ja olisihan se pitänyt ymmärtää: kun ostaa kameran, kannattaa tarkistaa asetuksista, mitä kuvaa. Onneksi en kuvannut tämän enempää ennen kuin huomasin, että kamera pakkasi suoraan jpg-tiedostoiksi eikä ottanut raakakuvia!! En siis saanut näitä editoitua yhtään niin kivasti kuin yleensä, ja editointi oli tuskaisaa, mutta ei se mitään. On tässä postauksessa muutenkin vähän kaikkia kuvia, ja tuli näistäkin oikeastaan kivoja. Osan jätin pois, kun en saanut niistä hienoja.

Otoksista huomaa, että olen väsynyt ja haastateltu. Silmät vain jotenkin auki ja raollaan. :-) Nämäkin kuvat ovat siis siltä samaiselta keskiviikkoiselta haastattelupäivältä, jona vipelsin jäätyneillä loskakaduilla kohti Runoa. Runoiltuani runossa vipelsimme kohti kotiani katsomaan henkilökuvajuttuun luonnoskirjoja. Nämä kuvat otti kyllä myöhemmin Venla

Yläkuvissa halin luonnoskirjaani! Seuraavassa halin Venlaani. <3

...

Madaltuiko kynnys?

Kynnys oven Keltaisen?

No ehkä. Ajatustyön voimalla ainakin ja sitten toisaalta rohinalla. Ovi ei ole enää jumissa, siispä: madaltui, madaltui. Ihan vain täällä mun päässäni, vaikkei tässä postauksessa olisikaan muihin mitään nähtävää eroa.

Jos ei vielä muuten, niin vaikka sitten tällä avokadokuvalla.

Uudempi julkaisu

Vanhempi julkaisu