Ginny-Sunnyn vanhat blogit

Biisi, jonka tein 11-vuotiaana & blogipostauksia vuosilta 2011–2012

Mulla on ollut aika monta blogia. Aktiivisin oli Pölypallo-blogini, jota pidin vuosina 2012–2014, mutta sillon aluksi rönsyilin myös kaiken maailman valokuvausblogeihin, joita katsoin luultavasti vain itse. 

Rakkain lapsuusblogeistani on Ginny-Sunny, jota pidin vain ihan hetken 2012 alussa eli juuri, kun olin täyttänyt 12 vuotta. Siellä on valokuvia Potter-faniuteni alusta, kun olin 11-vuotias. Esimerkiksi yllä ja alla olevat kuvat olivat Ginny-Sunnyssa, vaikka niitä ottaessani en vielä pitänyt blogia.


Kauheasti numeroita tähän alkuun!!! Siis, kun olen syntynyt 29. joulukuuta 1999, niin ikäni voi päätellä vuosiluvusta, enkä selittele sitä nyt tässä enempää. Noissa kuvissa olen ollut vasta hetken Potter-fani. Taidan lukea Liekehtivää pikaria ensimmäistä kertaa. :'-) Tällä hetkellä luen sitä englanniksi ja ties miten monetta kertaa.

Mä 11-vuotiaana mun IHAN ihan ensimmäisessä Potter-huoneessa, joka oli siis sitä "the Potter-huonetta" edeltävässä kämpässä. Tuolla oli hirveästi julisteita ja lehtileikkeitä, sekä joitain ihania juttuja, joista hölmönä lapsena luovuin. Tykästyin siis 12-vuotiaana hetkeksi Twilightiin, enkä siinä ehdottomuudessani ymmärtänyt, että voin pitää molemmista. En myöskään ymmärtänyt, että Potter-into palaisi vielä ja lujaa.

Tämä oli Ginny-Sunny-blogissa omassa postauksessaan, ja postauksen nimi on "Petaus..." :-) Meillä on nykyisessäkin petauksessa tuo lajitteluhattu!

Seuraava teksti kannattaa lukea ajatuksella, jossa tiedetään, että olen kirjoittanut tämän osan postauksesta ennen kuin löysin Torista tuon lautapelin kuudella eurolla eli postituksineen 12,90€! Olemme pelanneet sitä nyt Venlan kanssa kahdesti riemulla ja tunteella. Lajitteluhattukorttejakin valitessa laitetaan oikea lajitteluhattu päähän ja muuta. Mutta siis, kursivoidun tekstin kirjoitin ennen tätä löytöä!

Jos jollain olisi tuo ylähyllyn tietovisalautapeli lahjoitusvalmiudessa, niin itkisin onnesta. :,-) Mutta selviän kyllä ilmankin, kyllä selviän... SE ON VAAN TORISSA NIIN KALLIS!! Ja voi kuulkaa, en ehkä edes pysty kertomaan... Näin sen joulukuussa kirpputorilla, ja hintaa oli noin 10 euroa. Pitelin sitä käsissäni ja sanoin Venlalle, että mieti! Oon ettinyt tätä 12 vuotta! Ja sitten aloin panikoida, kun "muutossa oli mennyt paljon rahaa" ja että "en voi koko ajan ostaa kaikkea", ja niin vain nätisti laskin lautapelin takaisin hyllyyn ja jatkoin matkaa. Voin kertoa, että kaduttaa. Niin kaduttaa.

Tekemäni kirjarasia pääsi käyttöön korttitelineenä!

kuvat yllä nyt helmi-maaliskuun vaihteelta 2024

Ei kauhea... Olenko kertonut mun alruunasta, jonka tein 11-vuotiaana BabyBornista? Päällystin vessapaperilla, maalasin, tein päähän reiän, kiinnitin köydet ja lehdet... No, tässä se tulee:

Taustalla näkyy lista Lunan kadonneista esineistä. Velhouskirjassa on siitä kuva, joten varmastikin siitä olen ottanut tuohon mallia. Tiedän sen etenkin siksi, kun tein juuri samanlaisen nykyiseen kotiimme. :-)

Pikkuinen Dobby-piirros, jonka tein auton takapenkillä 2011. Se on nytkin meillä seinällä! Toisessa kuvassa nököttää hyllyllä Dobby-nukke, jonka tein kaverini kanssa sanomalehdestä, vessapaperista ja jostain muusta. Taisi sama kaveri olla mukana alruunankin teossa...

Tähän väliin biisi, jonka tein 11-vuotiaana. Olen muistanut vain kappaleen talvisanat, ja mulle tuli täytenä yllätyksenä suurin osa kevätversion sanoista! Tutkin siis sähköpostistani vanhoja liitteitä, ja yhtäkkiä törmäsin Tampereen ChillHouse-tapahtumassa vuonna 2011 tehtyyn äänitteeseen, josta mulla ei ollut tietoakaan. En mä tiennyt, että olen äänittänyt mun ensimmäisen biisini! Epäilen, että kaverini laulaa tässä taustalla tai mukana, kun ilmeisesti äänittäneen yhtyeen nimi oli Räiskyvät retiisit. Kaksi retiisiä viittaisi kahteen tyyppiin.

'Kevään onnenhetki' / Räiskyvät retiisit / Äänite 2011 ChillHouse Tampere

Sovitin kappaleesta version, jossa laulan talvi- ja kevätsanat, ja kuvasin sen äsken videolle. :-) Videon jälkeen jatkamme vanhoilla blogipostauksilla. Melkoista hyppelyä tämä dokumenttien tutkiminen ja jakaminen.

Biisi, jonka tein 11-vuotiaana! / Videopostaus blogiin

Ginny-Sunny

02. tammikuuta 2012

ginny-sunny.blogspot.com

Osaan nyt jo JOTAIN eli blogi edistyy... jos on jotain neuvoja nii tänne vaa! xD
Tässä kuvia siitä kun kaverin kanssa käytiin Harryn syntymäpäivänä kattomassa 7 osa 2. Syötiin jokamaunrakeita ja pukeuduttiin "hieman" teeman mukasesti... <( ' v ' )>

Kuoleman varjelusten toista osaa katsomassa Harry Potterin syntymäpäivänä 31. heinäkuuta 2011. Pukeuduin "Puuskupuhin huispausasuun."

Maalaus, jonka tein silloin niin, pikkuisena. Jouluinen Tylypahkan Suuri sali.

Tämä oli jossain valokuvausblogissani omakuvana. Olen 12-vuotias ja näytän niin multa! Tältä näytän nyt tässä hetkessä, kun kirjoitan tätä postausta:

Koetan tihrustaa kirjapinon sekä peltipurkin päällä loikoilevaa pientä läppärinnäyttöä näillä karsastuksenpoistolaseilla, mutta ei se auta, kun käännyn silti heti ihan mutkalle ja hartioihin SATTUU! On hankittava isompi näyttö, mutta kun en tykkää laittaa asioihin rahaa. :-( Budjetti: 20 euroa! Istun siis tuolilla tyynyn päällä, läppäri korkealle nostettuna, hiiri hiirimatolla ja erillinen näppäimistö pöytätasolla, että työskentelisin ergonomisesti. Ihan kivuissani olen silti!!! Vaikka käyn salillakin huoltamassa ihan kaikkea. No, eiköhän tähän joskus joitain ratkaisuja löydy. En tahdo murentua 24-vuotiaana niin, etten kohta voi edes piirtää.

Kuitenkin! Tässä valokuvaan ensimmäisellä järkkärilläni ja olen 12-vuotias eli siirtymässä yläasteelle. :-) Tuo on NikonD3000 ja nykyisessä kamerassani on tuohon eroa vain se, että nykyisellä saa kuvattua videota. En tarvitse kummempaa vempelettä edelleenkään. Jouduin kyllä juuri viime viikolla päivittämään sen 11 vuotta sitten hankkimani kameran samanlaiseen "uuteen" käytettyyn, kun se hajosi ihan toivottomaksi. Siitä kyllä selitin jo toisessa postauksessa. 

23. heinäkuuta 2012

polypallo.blogspot.com

Tiedättekö, että olin tänä kesänä lähdössä Lontooseen? No, joka tapauksessa en meekään, kun vasta 19. huhtikuuta vuonna 2013. Ostin järkkärin säästämilläni Lontoo-rahoilla. Oon niin niin onnelline, et ette tiedäkää! :) Päätös tehtii äske, ja idea saatiin aamupäivällä. Nopeeta toimintaa :D I love it! ♥ Kameraa ei ole vielä kokeiltu, koska sen akku on latauksessa, mut parin tunnin päästä saan sen käyttöön!

Nämä ovat jo Pölypallo-blogista, jonka nimen alkuperä on yhtä hämärä ja pölyinen kuin itse nimikin.

1. elokuuta 2012

polypallo.blogspot.com

Moikka kaikki ihanat lukijat! :) Hei ihanaa, teitä on jo kai 9? :) Kiitos ihan älyttömästi! Oon muuten kuvannut jo uuden videopostauksen, mutta en saa sitä ladattua kännykästä ja se on huono, joten teen uuden isin kameralla huomenna (varmaan). Rakastan videoiden tekemistä! :)

Pölypalloon aloin tehdä videopostauksia, ja lopulta sen myötä siirryin YouTubeen. Vuonna 2012 ajatuskin siitä, että joku katsoisi blogivideoita YouTubessa EIKÄ BLOGISSA, tuntui hullulta! Se oli vain väylä, jolla videot saatiin blogiin.

Lisää vanhoja videoitani löytyy YouTubesta kanavalta Sanni Kelokaski! Siellä on vaikka mitä.

Kengät, joita käytin jossain kohtaa ala-astetta melkein joka päivä! Luokkalaiseni kutsuivat Brasilia-kengiksi ja hilpeästi ilahtuivat aina, kun tepastelin näillä käytävää pitkin luokkaan. Odottakaapas, mulla pitäisi olla joku kuva tallessa, missä mulla on ainakin toisessa jalassa tämmöinen!!

Näissä kuvissa olen viidennellä luokalla. Potteri ja hammasharja kainalolaukussa, eli ilmeisesti yökylästä tulossa. Itse väkerretyt epämääräiset takunalut, jotka lopulta takuttuivat yhteen. Korvikset, laukut ja housutkin olen tehnyt itse.

Mitä kävikään tuolle oranssille kameralleni...? En tiedä, en lain! Hajosi? Muistaakseni tuo oli omani ja sillä kuvasin 9-vuotiaasta eteenpäin, kunnes kohtalo sen vei. Tai oikeastaan 10-vuotiaasta, jos tuo on se, jonka sain synttärilahjaksi 29.12.2009, kuten juuri Taikakirja-päiväkirjastani luin. Muistikuvani ovat kyllä sen verran hämäriä, että en ole varma enää mistään.

Laiturilla! Jonkin sortin uimakuva puhelimella.

12-vuotiaana Savonlinnassa. Pölypallo-blogin alun kukoistusta.

Sieltä löytyi myös meikkitaidetta.

Jos koen vaiheen ja innostuksen, voi olla, että se säilyy ja kipinöi kauan, tai sitten se saattaa häipyä taustalle. Tässä tapauksessa puoli vuotta kestänyt Twilight-innostukseni häipyi taustalle. Koska tapaus koskee Santsua, ei ole syytä yllättyä, että tausta ei ole metafora. Se tarkoittaa valtavaa seinämaalausta. Tekstin päälle maalasin myöhemmin valkean alueen, jonka joskus ajan kuluessa täytin Potter-kuvilla.

Tässäkin näkyy Twilightia ja Potteria. Huom. Potterit etualalla ja Twilightit taka-alalla.

Roskiksen päällä Keskustorin takana kuudennen luokan kesällä! Tuolloin ajattelin, etten ole mitään ilman noita laseja. Suurimmaksi osaksi olen aiheuttanut niillä ympärilleni huvitusta pitkin vuosia (niitä käyttäessäni tai muiden muistellessa), mutta edelleen ymmärrän sen jutun noissa. Ovat hilpeät! Täysin ymmärrettävää. Niissä ei ollut siis tehoja, olivat vain kehystämässä imagoani. Onkohan muuten niin, että ostin lasit juuri tuona roskiskuvapäivänä! Taitaa olla!!

03. elokuuta 2012

polypallo.blogspot.com

Menin "Hermylle" (kutsutaan häntä nyt niin kuin itse pyysi), kaverilleni, yöksi. Illalla katsottiin Twilight Houkutus ja joskus noin kello 23.00 menimme hänen ja Hermyn pikkusiskon (sanotaan häntä vaikka Pik:iksi :D) kanssa ulos kuvaamaan. Mukaan lähti pari tuikkukynttilää ja tulitikkuaski. Otin itse kaikki kuvat, omat kuvani otin itselaukaisimella, koska Hermyllä ja Pikillä kuvat tuntuivat tärähtävän aina. :D

Ulkoilun jälkeen katsottiin leffa loppuun ja nukuttiin neljä tuntia. Minä ja Hermy herätsimme kello 5.30 ja lähdimme metsään kuvaamaan. Hermy lähti erittäin vastahakoisesti, toisin kuin minä itse; olin ihan pirteänä. Jätimme Hermyn äidille lapun, jossa kerroimme olevamme metsässä ja palaavamme ennen kello 6.40. Hipsimme ulos ja menimme metsään. Sain otettua muutamia hienoja kuvia. Oma kuvani on jälleen kerran itselaukaisimella ja asettelin kameran itse, koska Hermy oli niin väsynyt, ettei tätä jaksanut kiinnostaa. Ulkona oli siis todellakin valoisaa, kellonajasta huolimatta.

Sitten kävimme taas nukkumaan ja nukuimme toiset neljä tuntia. Yöunet olivat katkonaista nukkumista, mutta vaikuttaako se asiaan? Nukuimme kuitenkin yhteensä noin kahdeksan tuntia.

Aamulla katsoimme telkkaria ja mä niistin, niistin ja niistin :) Nenä oli ihan tukossa... Ja päätä särkee... Ja kurkku on kipeä ja vaikka mitä. Olo ei siis ole mitä parhain. Nyt olen vain iloinen siitä, etten mennyt eilen uimaan, sillä en usko viileän veden ja vilustumisen helpottavan asiaa, uin nimittäin aina melkein vilustumiseen saakka.

Lähdin joskus puoli kolmen bussilla. Uskomatonta, että kello on viisi! Tuntuu, kuin se olisi vasta jotain 13.00.

Kuvailin vielä vähän Keskustorilla seuraavaa bussia odotellessa (jouduin vaihtamaan bussia). Siellä on tällä hetkellä maailmanpyörä, otin siitä ja yhdestä rakennuksesta kuvan:) 

09. elokuuta 2012

polypallo.blogspot.com

No niin. Mulla on hyviä... ja huonoja uutisia. Alotetaan huonoilla; rikoin mun objektiivin. :( tai siis mun järkkäri oli sylissä ja tippu kivilattialle ja kolikolikoli ja naps, objektiivi vääntyi :( No, viedään se korjaukseen sitten. Tänään olisi tosin tapahtunut kaikkea kuvaamisen arvoista.

Mentiin ulos  Vilman kanssa joskus kymmenen aikoihin illasta... Joo äiti, tiiän et tykkäät :D Lähdettiin käppäilemään ja tarkoituksena oli mennä metsään. Se jäikin sitten siihen, kun astelimme polulle ja käännyimme takaisin; hämärään metsään ei olis kiva eksyä.

Lähdettiin sitte kävelemään johonki keinuille vähän matkan päähän, ei kauas. Juteltiin siellä varmaan tunti ja palattiin takasin. Kun oltiin tulossa takaisin, niin mäen kohdalla huomasimme jotain ainutlaatisen hienoa nähtävää; tiellä seisoi rusakko, jonka vieressä tallusteli kettu. Puskasta tuli toinen kettu ja nämä kaksi suloista karvaturria juoksentelivat toistensa perässä ja menivät metsään. Rusakon tumma hahmo häämötti edessämme. Se vain istui siinä hievahtamattakaan, kunnes oltiin jo tosi lähellä, milloin se juoksi kettujen perään. Tällöin oli jo pimeää, taivas oli tumma, mutta sävyttyi alas vaaleanpunaisen ja oranssin hennoin sävyin. Olimme siis hiekkaisella pikkutiellä metsänreunan ja asutuksen välissä.

Mutta ei siinä vielä kaikki hienous tältä illalta, yöltä. Tultiin hakemaan lämpimämpää päälle ja palattiin ulos. Mentiin lähipuistoon keinumaan noin puoleksi tunniksi. Tultiin sitten tähän isoon ihanaan omakotitalon pihaan ja asettauduimme pihasohvalle vilttien ("filttien?")  sisään käpertyen. Juteltiin siinä hiljaa vielä ainakin tunti, oli liikaa juttua, koska ei oltu nähty YLI KAHTEEN VIIKKOON! Juuri kun katsoimme taivaalle, näimme TÄHDENLENNON! Siis se oli aivan upea, kirjaimellisesti "lentävä tähti"! En osaa kuvailla sitä paljoa, mutta sen hienous pysyy mielessä aina :)

Nyt kello on jo sen verran, että öitä! Joo, tää nyt oli tällänen tarinapostaus. :D Ja pahoittelen, jos on kirjoitusvirheitä, en jaksa tarkistaa tähän aikaan. :)

Sitten muutama luontokuva kuudennen ja seitsemännen luokan ajoilta. Aina olen tykännyt ottaa luontokuvia. :-) Vanhempani muistelevat edelleen "makrokuvausvaihettani", kun kuljin maantasalla ja kuvasin kaikkea aivan läheltä. Nämä ovat varmaan siltä aikakaudelta.

Nyt ei ole enää montaa kuvaa. Loput jaoin toiseen postaukseen. Tai voi olla monta kuvaa, jos vielä lopuksi innostun. Seuraavassa ui Ressu. <3

Nuo ovat postauksesta, jonka nimi on "Karkkipäivästä kaikki ilo irti!"

Näistä yllä olevista kuvista olin silloin hirveän ylpeä. Näytin mielestäni niin hienolta. No vähän hassu ilme, mutta hieno Santsu kuitenkin. Tuo liivi oli vakioystäväni.

Aika lailla tuolta näytin pitkälle seiskaluokkaa. Sitten muutuin tylsemmännäköiseksi. :-( Tai siis vähemmän itseni näköiseksi! Vaikka kyllä mä aina vähän hassusti pukeuduin ja onneksi askartelin menemään, enkä muuttanut Potter-huonettani miksikään kunnes vasta omasta tahdostani. Kahdeksannen luokan ensimmäisenä päivänä näytin tältä:

Kun vuotta aiemmin, seitsemännen luokan ensimmäisenä päivänä näytin tältä:

No joo... Onhan se ymmärrettävää. Ja vielä yläasteen aikana (kuten muutenkin) oli kyllä niin paljon vaiheita, ettei niistä kai yksikään mua haittaa.

30. syyskuuta 2012

polypallo.blogspot.com

Ootan joulua niin innolla ettei mitään rajaa. :D Mua on joskus, useinkin, kutsuttu joulupukiksi, koska oon ihan hulluna jouluun! :) Mutta se nimi tulee siitä, että olen aina tehnyt kavereille joululahjoja ja monille! Tänä vuonna teen suunnilleen 40-60 tyypille, koska kavereita on tullut lisää :D Teen siis myös puolitutuille :) Monet ihmettelevät että miksi teen niin monille, kun vois tehä vaan tärkeimmille. Tässä vastaus: KOSKA RAKASTAN ASKARTELUA, VÄRKKÄÄMISTÄ JA KAIKKEA JA JOULULAHJOJEN TEKEMISTÄ JA ENNEN KAIKKIA NIIDEN ANTAMISTA. :)

25. lokakuuta 2012

Tänään satoi ensilumet! ♥ Ihanaa! Olin syömässä välipalaa ja näin että ulkona satoi lunta, nappasin kameran ja säntäsin ulos. Olin innoissani, koska rakastan joulua, jolloin on talvi, eli lumentulo merkitsee talven lähestymistä, joka taas puolestaan joulua...? Tai sillee... No siis, rakastan talveakin, mutta joulu on se juttu!

24. joulukuuta 2012

polypallo.blogspot.com

Joulufiilis täs kohoo pikkuhiljaa ja sillee:) Tuol ulkonaki on niin ihanan näköstä ja kipeyski on jo lähtemäisillää!
Piti ensin kuvata videoo, mut ääni ei oo viel iha kunnossa nii kuvailen si joku päivä ja teen sillon sitä joulupostausta:)!

Niistä kännykän Potter-kuorista on kyselty tosi paljon (edellinen postaus), mut se on ensinnäki tosi vaikeeta ja siinä on liian iso epäonnistumisen mahollisuus. Mullaki meinas mennä koko kännykkä suoraan sanoen täysin paskaks. Käyttäkää luovuuttanne ja koittakaa keksii ite. Hahah. :) Niin mäki tein! En haluu kertoo mun blogissa ohjeita niistä ja sit saisin vaan valitusta kuinka oon syynä jonkun kalliin kännykän tuhoutumiseen. Mulla voi olla senkin verran nuoria lukijoita (en tiiä) että joku saattais tehä ilman vanhemman lupaa ja sit ku kännykän takakansi on sulaa muovia niin ei ookaa enää iha niin hauska juttu. Tai no niin voi kyl käydä niin 8-vuotiaalle, kun 25-vuotiaallekin et joo...

Mut hei sulle, joka sanoit et jos laitan jostain kuvan blogiin niin mun pitäs varautuu kertoo miten sen tein. Niin ei kyl oo. Saan laittaa mun kännykästä kuvan blogiin ilman et kerron sen historian?:) Ketkä on toista mieltä?

Joo mut hei, hyvää jouluu kaikille rakkaille lukijoille ja muilleki! :)

Vielä pipopostaus blogiaikojen alusta eli kesältä 2012. Tätä postausta en ole koskaan ennen edes kasannut ja julkaissut.

äidin tekemä Rohkelikko-pipo tupsulla!

joku ihmeen keltainen pipo, joka oli hauskan sitruunainen

tupsuton Svea-pipo, jonka kaveri oli laittamassa pois, mutta antoikin mulle ja käytin aivan loppuun

tämän hirviön (tai puhpalluran) taisin tehdä itse käsityötunnilla

äidin tekemä raitapipo, jota käytin paljon :-) puuvillalankainen

Jahas, mikä tämä on... jokin musta pipo vain... käytinkö lain?

Aivan! Tuo se olikin! No käytinhän, juuuuuuu!
 

Kiitos lukemisesta ja tutkailemisesta armaat lukijani sekä blogini satunnaiset tutkailijat. Seuraavassa muistelupostauksessa jatkamme seiskaluokan keväästä eli vuoden 2013 alusta! Tässä oli enemmän juttuja vuosilta 2011 ja 2012. :-)

Edellisen postauksen kommentoijat olivat neroja, ja siispä kokeilen aloittaa blogissani manuaalisten tykkäysten karkelot.


Tuo aurinkokin oli hirveän hieno. Hengailen täällä blogissa tietokoneella eli emojitta, mutta symbolin voi kopioida ja liittää. Jos siis tykkäsit postauksesta, kirjoita itse kommentti tai kopioi ja liitä näistä esimerkkivaihtoehdoista:

Tykkäsin! ☀️

Tykkäsin! 💛

Tykkäsin! 🍂

Koitan nyt tällä kertaa näin, ja katsotaan, toimiiko tämä ajan kanssa ja miten lähtee rullaamaan. :-) Jos tykkäyksen lisäksi innostuu kirjoittamaan jotain lisää, niin se ei tosiaankaan haittaa, suorastaan ilahduttaa!

Välillä itselläni kommentointi ei meinaa onnistua, ja silloin vaihdan selainta tai käyn toisella välilehdellä. Toivottavasti muilla onnistuu! ☀️

Aiempi postaukseni vanhoista blogikuvista klik!

Kommentit

  1. Tykkäsin tästä, tästä tykkäsin! Ihanan keväistä väriloistoa tähän auringonpaisteiseen päivään, toivottavasti valaisee myös sateisten ja pilvisten kelialueiden asukkaita! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juhuu! <3 Ja oli kyllä aivan yllättävä ja niin kovin kultainen auringonpaiste tänään. :-) Ilmestyi aamulla ovenrakoon ja ilahdutti niin!

      Poista
  2. Tykkäsin kovasti! Ihana että sulla vaikuttaa olevan niin suuri lämpö tämmösiä vanhoja muistoja ja vaiheita sun muita kohtaan, itte huomaan välillä että kattoo jotenkin turhan kriittisesti menneitä ja sillon tehtyjä ja sanottuja juttuja. Tässä oli ihanaa aurinkoisuutta:,)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Ja on kyllä! Välillä, etenkin sillon pienempänä, hävetti jonkun aikaa vanhat jutut. Oon onneksi oppinut, että se menee jonkin ajan päästä ohi ja sitten ne jutut tuntuu taas hauskoilta ja omilta!! Siispä dokumentteja ei kannata hävittää, kun niihin voi myöhemmin palata ja ilahtua, vaikka aiemmassa hetkessä olisi tuntunut kamalalta ja nololta.

      On se varmaan semmonenkin juttu, jota voi tietosesti harjottaa... Tutkii muistojaan uudella asenteella! Semmosella, että vähänkö oon ollu mää jo aiemminkin! Ja jos siellä on jotain erikoista ja vierasta, mikä ei tunnu omalta, niin voi ajatella, että kaikille päätöksille on kyllä ollut joku syy, vaikkei nyt muistaisikaan. Luulin esimerkiksi, että olin ihan pintapuolinen Twilight-fani, kun sen puolen vuoden aikana vaihdoin Team Jacobista Team Edwardiin omassa muistikuvassani täysin lennosta. Mutta sitten!!! löysin 12-vuotiaana Facebookiin kirjoittamani analyysin, kun luin viimeistä Twilight-kirjaa. Siinä kerroin, että olin ymmärtänyt, miten kummallisesti ja omistavasti Jacob käyttäytyi ja miten Edward toimikin Bellan edun mukaan ja mitä ikinä no en muista, mutta yllätyin ja ilahduin, että hetkinen! Mähän oon ajatellut tätä asiaa, paljon! Ja joka asiaa...

      Tämmösistä jutuista aina tajuaa, että pitää antaa krediittiä sille pikkuminälle. Sille, jota ärsytti, kun aikuiset vähätteli, että et sinä lapsi mistään mitään tiedä. No tiesinpäs! Enkä halua olla yhtäkkiä itse se aikuinen, joka kritisoi pikku Santsun tekoja ja meininkejä. Ehen!!!

      Jotain tällaista, joooo... Kiitos kommentista ja mukavaa viikonloppua. :-)

      Poista
  3. Olen täällä ihan jälkijunassa, mutta hirmuisesti tykkäsin☀️! Aina kyllä tykkään hirmuisesti kaikista sun julkaisuista, oli ne sitten täällä tai Youtubessa tai missä tahansa...

    Ihanan pirteä ja leikkisä ja keväinen meininki kaikissa näissä kuvissa ja teksteissä<33 Pikku-Santsu on niin kovin suloinen tyybbi, ja niin olet kyllä edelleen💛

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Lue myös

Keltainen ovi

on tarinoita ja taidetta, kahvihetkiä ja kuvia. Videoita ja mietteitä, Tamperetta ja seikkailuja.

Sanni Kelokaski, 24

on tamperelainen tarina- ja luonnoskirjataiteilija, luovan alan opiskelija, hilpeä havainnoija sekä luovuuden ja luonnoskirjatyöskentelyn asiantuntija.

Tervetuloa!

Aurinkoista tai sateista kevättä, kuinka vain. :-) Viihtyisiä ja veikeitä bloginlukuhetkiä. Ystävällisin terveisin, Sanni Lea Kelokaski