Valtava Tylypahka-maalaus & sopivankokoinen vadelmakakku

Videopostaus ja monenmoisia kuvia & väkerryksiä

No nyt tuli kirjava kaapinovisto! Ei huolta, myöhemmin kuvistakin selviää, että tyhjensin muut kaapinovet ja ne odottavat nyt harmonisempia asetelmia.

Kuvasin eilen 13. helmikuuta videopostauksen. Tuli veikeä. Mukana hetkiä muiltakin päiviltä, mutta pääasiassa höpötin ja toimin saman päivän aikana ja sitten lopetin videon kuvaamisen, editoin sen ja sen semmoista ja nyt teen siitä blogipostausta. Videoon linkki myös tässä. Voi mielensä mukaan tutustua ensin videoon ja sitten kuviin tai toisin päin.

Videopostaus: Valtava Tylypahka-maalaus & sopivankokoinen vadelmakakku

Videolla näytän ja kerron Tylypahka-maalauksen prosessista (sekä ties mistä ja näytän elämääni), mutta huomasinpa nyt tässä kirjoittaessa, että tässä postauksessa esittelen myös kaksi muuta Potter-aiheista väkerrysprojektia. Tai ehkä useammankin. Alla esimerkiksi feeniks-pehmolelu, jonka virkkasin vähän aikaa sitten. Venla auttoi jalkojen tekemisessä ja siipien kiinnittämisessä. Tein huovasta sulkia, joita saatan tehdä vielä lisää, mutta ainakin nyt näyttää kivalta noin! Toinen siipi on vielä kiinnittämättä... :-) Täytyisi se tehdä.

Niin ja tuunasin tuon samassa kuvassa näkyvän vaaleansinipohjaisen tyynynkin, kun ompelin siihen Potter-paidan palasen. Alla olevassa kuvassa vilahtaa toinenkin tyyny, johon ompelin vanhan paidan kuvio-osan eli Tylypahkan vaakunan. Ja hirveästi muutakin... olen askarrellut aika paljon.

Sain Tylypahka-maalaukseen idean siitä, kun idea tuli päähäni. Kai makoilin sängyllä ja katselin tuskaisen tyhjää kaapinovea. Se kuitenkin muuttui julisteistakin levottomaksi, ja niin päätyi taas tyhjäksi.

Aloin kuvitella puukehyksistä ikkunaa, josta näkyisi kirjatunnelmaiseen Tylypahka-ympäristöön. Idea ei sitten jättänyt rauhaan ennen kuin toteutin sen. Ja nyt se ei jätä rauhaan, vaan viettää kanssani aikaa, kaapinovena. Se on onneksi mukavaa ja sopuisaa. Mä juttelen enemmän, mutta viime yönä kaapinovi kuiskasi mulle, että kivaa on. Tai sitten se oli Venla.

Joka tapauksessa! Maalasin tuon useammalle pahville akvarelleilla ja guasseilla, ja käytin vähän myös puuvärejä. Oli vaikeaa, mutta hyvä tuli.

Tässä kuvassa kaapinovet ovat vielä täynnä kaikenlaista. Pidän tuosta Hedwigistä ja parista kulmikkaastakin kuvasta, mutta muu alkoi häiritä. Niin kirjavaa ja painavaa, varsinkin kun muutkin seinät vilisevät värejä.

Tyhjensin muut kaapinovet. Sisustus ja mieleni muuttuivat harmonisemmiksi. Valikoin tuosta irroitettujen pinosta myöhemmin juttuja uuteen asetelmaan, ja osa menee ehkä laatikkoon odottamaan uutta esilläolohetkeään.

Tykkään, kun makuuhuoneen tunnelma on liukuen muuttunut kirjatunnelmaiseksi. Tuon jatkossakin huoneeseen Potter-kirjojen tunnelmaa leffajulisteiden sijaan. Vaikka tietysti myös elokuvaelementtejä on. :-)

Teimme tänään 14. helmikuuta pergamenttia, joka oli päässyt loppumaan. Sillä saan tehtyä kivannäköisiä ja tunnelmallisia juttuja seinälle sekä muualle. Oikeastaan käytämme tuota kahvipergamenttia vähän kaikkeen. Ostimme alle kolmen euron kahvipaketin tätä varten erikseen, kun ei viitsi arvokahveja heitellä pitkin seiniä ja kopiopapereita.

Pergamentit siistissä rivissä kuin pyykit konsanaan!

Oo! Sitten vadelmakakkukesteihin ja takaisin videonkuvauspäivään. (Huomasin muuten nyt YouTubessa ja täällä muutamia ihania kommentteja, niin vastaan niihin mitä luultavimmin huomenna. Kiitos niistä! Vaikka en nyt heti pystykään vastata, kun alkaa jo olla väsy. :-) On nimittäin ilta.)

Puhun videossa Tylypahka-maalauksen ja vadelmakakun lisäksi esimerkiksi noista kirjoista, joita kanniskelen kuvissa. 

Väliin pakkaskuvia viime viikon lopulta, koska en keksi muutakaan kohtaa, johon nämä laittaisi. Lopussa on vielä muutakin, niin älkää menkö pois! Tunnelmaa luvassa, kaikissa muodoissaan! :-)

Tein tuon veikeän nyssykän Venlalle joululahjaksi! Neuloin puuvilla- ja ties mistä langasta kirjoneuleena, ja sitten virkkasin ja sisuksen ompelin. Ehkä näytän tuon joskus paremmin, on hieno.

Kuvat ovat Keskustorilta ja Tammerkosken ympäristöstä. Nyt vielä niitä kotitunnelmia. <3

Onpa kivoja kuvia. Etenkin, kun kipossa on sipsejä, oi oi.

Sipsikuvia lisää alla: kokosimme Potter-palapelin, jonka saimme äidiltäni ennen joulua. Kiinnitimme sen pahville ja maalasin jatkopalan, jotta kuvasta tuli kultakehyksen kokoinen. Otin inspiraatiota vahvasti siitä laatikosta, jossa tuo palapeli tuli. Keltaisissa tiilissä oli ihana tunnelma, ja halusin niitä palapelinkin kylkeen.

Jos nyt tekee mieli sipsejä, se on sallittua sekä hyvin ymmärrettävää. Onneksi on varmaankin mahdollista hakea sipsejä? Jos niitä oikeasti haluaa? Mun tekee aina mieli sipsejä. Nyt mulla taitaa olla myöskin nälkä. Mun mielestä oli hauskaa, kun luin jostain viidennen tai kuudennen luokan päiväkirjamerkinnästä, että valvoimme leirikoulussa kahteentoista ja 'söimme sipsiä'. Siis ei 'sipsejä', vaan 'sipsiä'. Se oli niin söpö ilmaus, että toivoisin oppivani siihen, mutta lukuisista yrityksistä huolimatta sanon yhä 'sipsejä.' Ilmaisen siis itseni uusiksi: 

Jos nyt tekee mieli sipsiä, se on sallittua sekä hyvin ymmärrettävää. Onneksi on varmaankin mahdollista hakea sipsiä? Jos sitä oikeasti haluaa? Mun tekee aina mieli sipsiä. 

Noin! Eiköhän tämä tästä.

Nuo kuvat otin kapulapuhelimella. Nyt lopetan tämän postauksen. :-)

Kommentit

  1. Hei, laitoin sulle sähköpostia mahdolliseen haastatteluun liittyen, luonnoskirjatyöskentelyyn, tunnelmoivaan havainnointiin ja sen sellaiseen liittyen <3 - Roosa

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Lue myös

Keltainen ovi

on tarinoita ja taidetta, kahvihetkiä ja kuvia. Videoita ja mietteitä, Tamperetta ja seikkailuja.

Sanni Kelokaski, 24

on tamperelainen tarina- ja luonnoskirjataiteilija, luovan alan opiskelija, hilpeä havainnoija sekä luovuuden ja luonnoskirjatyöskentelyn asiantuntija.

Tervetuloa!

Kaunista kevään alkua. Vihertäköön silmutkin pian. En ole nähnyt Tampereen kevättä sitten vuoden 2019, jolloin muutin Rovaniemelle. Tulkoon kevät ja tulkoon kesä, tulkoon Tampereen kevät ja tulkoon Tampereen kesä. Viihtyisiä ja veikeitä lukuhetkiä. :-) Ystävällisin terveisin, Sanni Lea Kelokaski