Vuosi 2023 | Syyskuu – joulukuu

Vuosikoosteen kolmas osa

30. elokuuta 2023, luonnoskirjasta, Rovaniemi

Olen muistellut paljon, mikä teki yläaste- ja lukioikäisestä Sannista onnellisen ja mikä toi iloa ja inspiraatiota. Olen pyrkinyt tuomaan niitä elementtejä elämään, sisustukseen, asenteeseen, luonnoskirjatyöskentelyyn. Samaan aikaan rennompi ote ja uteliaampi suhtautuminen ja oleminen. 

Koti on nyt hauskempi, taianomaisempi ja tiiviimpi. Kivat tavarat esillä. Pölyjen pyyhkimisestä tulossa... no, samanlaista kuin Potter-huoneessa.

Syyskuu

03. syyskuuta

Haituva? Taasko tämä kamala muutos?

Tämä hillittömän nujertava ja lannistava muutos?

Muistan, kun syksy oli suosikkini – muistan, kun suosikkini oli se vuodenaika, joka oli käsillä. 

Nämä vuodet olen kurottanut! Noussut varpailleni, tarttunut syksyyn sormenpäilläni! Vain menettääkseni otteeni ennen kuin sadonkorjuutakaan tohtii juhlistaa. Kaikki hiipuu ennen kuin syysmarkkinoidenkaan tohina lakastuu.

Mutta Ulpukka armas! Älä vaivu synkkyyteen! Tämä on viimeinen syys näin. Sitten emme enää palaa tänne kummallisen virran laaksoon. 

Pieni pyöreä puutarha, oi Vilskekin! Siellä ne odottavat! Ei hätä ole enää tänä päivänä tämännäköinen. 

Jos ei muu auta, on aika uppoutua tarinoihin. Voi olla aluksi vaikeaa, kun on tämä muutos, mutta kyllä se helpottaa. 

Oi armas, tee tästä tarinoiden syys! Tarinoiden kesä kaipaa ystävää tyyntä ja lempeää.

Haituva, miksi joki on niin aava ja kolea?

04. syyskuuta

Eittämättä suurin inspiraationlähteeni on lukioikäinen Sanni. Kun kaipaan suuntaa tai inspiraatiota, palaan lukioaikaiseen ajatteluuni, työskentelyyni, taiteeseeni. Ajoittain 15-16-vuotiaan Sannin jutut tuntuvat hölmöiltä tai teennäisiltä, mutta nekin kumpusivat jostain aidosta... minuudesta? Jostain aidosta kumminkin.

En palaisi menneeseen, ehen, eikä aika kultaa muistojani. Olen tarkkamuistinen ja nykyhetki on aina se oikea kultainen.

Siis, en täysin ymmärrä aikaa. En tiedä, ajattelenko eläväni samaa hetkeä kuin tämän kirjoituksen alussa, vai onko se jo mennyttä. Olkoot ja menkööt, mutta onneksi hahmotan, että 2016 on tosiaankin mennyttä ja 2024 tulevaa, ja tämä nykyisyys, neljäs syyskuuta vuonna 2023 kello 17:17 on aikalailla nyt. En haikaile mennyttä en tulevaa, mutta aika on ihanan inspiroivaa. Jo ihan aiemmin eletyn nykyhetken olemassaolo innoittaa välillä tavalla, johon mikään muu ei innoittavuudellaan yltäisi, edes varpaillaan.

09. syyskuuta

Heittelimme iltakävelyllä katulampun valossa heijastinmyttyä, tuolla joenrannassa. Se oli hauskaa!! Kello on nyt 23:30 ja juuri menemme nukkumaan. Kävimme tänään Kauppayhtiöllä syömässä.

Mutta teestä tulin puhumaan! Kupissa puolukka-vanilija-teetä, jota ostettiin tänään. Äsken maistoin tätä ja ihmettelin, miksi maistuu niin tutulta. Tämä maistuu Muumi-teeltä, Olet ihana-teeltä! Siltä suosikiltani, jota olen juonut vuodesta 2014.

10. syyskuuta

Kuunsirppi loisti punaisena joella. Revontulet häivähtelivät myös.

11. syyskuuta

Venla näki tänään, kun orava kipitti kärpässienen luo, nappasi sen ja vipelsi pois!! Kesällä Venla näki, kun orava joi vettä purosta. Voi juku!

11. syyskuuta

Kaikenmoisia syysajatuksia. Kadonnut nettiportfolio, toimimaton gradutiedosto.

Olenko syksyllä uinuva Ulpukka vain, vai onko Ulpukka luennoitsija? Tahtoisin kai syksyn, jona en rakenna uraa...

13. syyskuuta

Kun tee on hyvää, tee on hyvää ja kun kuu on... kuu? On kuu, no, kuu. 

En tiedä käykö syyskuussa aurinko nukkumaan, kuten elokuussa. Syyskuun aurinko on voimakas ja arka. Hah!! Eikä ole arka! Syyskuun aurinko keskustelee kuun kanssa iltateellä. Kertoo olevansa nuutunut. Sitten sopivat käytänteistä ja näin sumun ja sateen saattelemana alkaa kuun aika.

14. syyskuuta

Jahans opin, että:

1. Ei kannata ottaa kaupan roskakorista kuitteja armaan kihlattunsa pukutaiteeseen, tai työntekijä ottaa repusta kiinni ja vartijat kutsutaan. 

2. Pedagogiset opinnot vaativat lähiopetusta Rovaniemellä ja joutuisin asumaan täällä vielä ensi vuonna, jos haluaisin hakea niihin??? SIIS OLISIN TÄÄLLÄ EDES OSITTAIN 2024-2025, EI. Muutan marraskuun lopussa Tampereelle.  Kaikki vaihtoehdot kyselty, niitä ei ole. 

3. Mulla on osaamista ja erinomaisia polkuja ja pedagogiset odottavat sitten siellä jossain, jos ne tarvitsen!!! Myöhemmin. 

No okei, kohdan 3. tiesin jo, mutta kuuntelin salaista kohtaa 0.1, jossa kerrotaan, että tiedän, mitä haluan tehdä ja mikä on mulle tärkeintä. Kehitän omat opetuspakettini ja tarjoan niitä asiantuntijana, kouluttajana ja (valmistuttuani) taiteen maisterina sinne sun tänne. :-) Kyllä vain… Kävin siis tänään kasvatustieteiden puolella juttelemassa ja kyseenalaistamassa kaiken, ja siellä totesimme yhdessä, että kyllä ja hyvä näin!

15. syyskuuta

Sumuaamuina Venla avaa verhot, tökkii mut hereille ja sanoo ”katso ikkunasta!” ihan kuin olisi ensilumi. Tai mikä tahansa aamu, jona lumi on satanut maahan. Ja joka kerta riemastun yhtä paljon. Paitsi tänään nukuin niin sikeästi, että tajusin olla hereillä vasta puoli tuntia sen jälkeen, kun nousin sängystä, joten ymmärsin sumun riemun hieman hitaammin.

Aurinkoisina aamuina Venla kietoutuu peittoonsa hymyillen, toteaa: ”aurinkopäivä :-)” ja kääntää kylkeään. Yleensä silloin mä nousen ensin ja kipitän pihalle, ainakin maalla.

Sadepäivinä käperrymme yhdessä riemuun. Sahalassa saa hakea kahvikupin pihan poikki niin, että vesipisarat tipahtelevat kahvin pintaan. Täällä Rovaniemelläkin on ollut tunnelmallisia sadepäiviä, vaikka niissä sade on ropissut kahvikupin sijaan ikkunaan.

18. syyskuuta

Taidetta syntyy. Kuitit kuosissa, Venlan näyttely lähestyy.

25. syyskuuta

Oli Venlan Lost & Found -näyttelyn avajaiset. Tuli hieno näyttely.

30. syyskuuta

Mulla tuntuu vaihdellen epämääräinen ahdistus. 

Pidän kynää väärin. Käsi kipeytyy aina. Pidän kitaraakin väärin. Peukalossa ei kierrä veri.

Venla on opetellut soittamaan kitaraa. Yksikin päivä soitettiin pitkään yhdessä. Se oli kivaa.

Tarina on jännässä kohdassa. Joinain päivinä väsyttää, joinain innostaa. Koti odottaa ja on täällä jo samaan aikaan. On asioita, jotka valvottaa, tai jos ei valvota, häiritsee nukkuvaa. On mukava nukahtaa, kun Venla lukee ääneen Feeniksin kiltaa. 

Lokakuu

maanantaina 02. lokakuuta

Uusi ja yhdeksäs luonnoskirja. Mietin asioita. 

Mietin sitä, miten aina vain, kerta toisensa jälkeen palaan vanhoihin aikakausiini... Musiikki, kirjat, sarjat, värimaailmat, tunnelmat... Välillä löydän jonkun yhden uuden kivan jutun, mutta tuntuu, että toistan aikakausia enkä löydä uusia. Okei, tarinankirjoitusmaailma on uusi, mutta silti. Potterit, Gilmore Girls, Ed Sheeran, Anna Puu, Sting, vanhat tutut kahvilat, SISUSTUS, VÄRIMAAILMAT, Katajamäki, piirustustyylit...

On kivaa tuoda vanhoja tunnelmia osaksi elämää, mutta haluan uusiakin. Ehkä Tampereelle muutto auttaa sitten. Nyt on toisaalta myös selvästi aika, kun ammennan paljon lukioajoistani. Haluankin ammentaa ja se on oikein mukavaa, mutta en halua jumittua sellaiseen "niin mutta silloin lukioaikoina" -kierteeseen.

Maaliskuussa löysin portin Tampereen kulttuurielämän sydämeen. Se oli kiehtovaa. Toki myös elämäntapa, joka ylittää tulotasoni, mutta esimerkiksi Runoraati ja muut Kulttuuriravintola Kiven tapahtumat ovat ilmaisia. Kesällä löysin myös ensimmäisen lempielokuvani Pottereiden lisäksi (Before Sunset). Se oli uutta!!!

keskiviikkona 04. lokakuuta

Barbie-leffa oli todella hyvä! Puvustuksesta, väreistä ja musiikista pienimpiinkin sanavalintoihin ja kameran kulmiin. Ei tarvinnut hetkeäkään miettiä, mistä ihmiset tässä oikein pitävät. Tai ihmetellä, että tämäkö se nyt sitten oli, niin kuin yleensä. 

Ehkä elokuvan, kirjan tai muun pitää vain olla todella hyvä, että nautin siitä, enkä käytä koko aikaa ihmettelyyn. On vain paljon suurempi kynnys astua uusiin maailmoihin, kun no, siirtymät ja uudet maailmat tuntuvat mulle vaikeilta, JA: kun on harvinaista, että kummastelun sijaan todella uppoudun uuteen, muiden keksimään, ja nautin siitä. Usein jää tyhjä olo sen sijaan, että olisin vaikuttunut tai kokisin kokemusmaailmani jotenkin rikastuneen. Mieluummin keksin omassa elämässäni jotain kivaa kuin uppoudun keskinkertaiseen.

05. lokakuuta, Rovaniemi

Kuvassa olen minä matkalla kirpputorille (oli suljettu, vaikka piti olla auki), toiselle kirpputorille pettymystä lievittämään (oli suljettu, vaikka netissä luki, että on auki). Myös matkalla Heseen (ainoa budjettiimme sopiva ravintola), kahville (meillä oli niiiin kivaa Venlan kanssa, että ei olisi malttanut keskeyttää keskusteluja ja lähteä elokuviin) ja elokuviin (katsomaan Barbie). 

Kävimme niin monessa paikassa ja ajattelimme niin paljon, että kotiin palatessa päässä pyöri, joimme teetä yöhön asti ja piirsin Venlalle muistojeni pohjalta pariisin kartan.

06. lokakuuta

”Etsiminen on verraton keino löytää. Aina sitä yleensä jotakin löytää kun hakee, mutta harvemmin sitä mikä oli mielessä.” - J.R.R. Tolkien, Hobitti :-)

perjantaina 06. lokakuuta kello 9:30

Lapin yliopisto, Petronellan punainen sohva

Tulin yliopistolle ottamaan kuvia Venlan näyttelystä. Ensimmäinen pakkasaamu, kaunis kirpeä kylmyys ja tyyni joenpinta. Unohdin kameran kotiin. Nyt sitten vain hengailen täällä. Kova väsy, en ole tottunut riehumaan näin aamuisin. Olin huolellinen siinä, että mukana on luonnoskirja, penaali, Hobitti-kirja ja kolme tarinavihkoa, joten viihdyn kyllä. Kieltämättä kamerakin olisi ollut ihan oleellinen.

Venla kävelee nyt tuolla, johdattaa kurssilaisiaan gallerianäyttelyynsä. Oiva tapa esitellä oma brändikonsepti. Melko sopiva ajoitus näyttelylle.

Katsoin aamulla säätiedotusta ja huomasin, että HUOMENNA, LAUANTAIAAMUNA SAATTAA SATAA LUNTA!!! Sitten itkin. Jos edes hippusen näen, hihkun riemusta!!!

07. lokakuuta

Satoi, juu. Kahdeksalta heräsimme odottamaan hippuskiteitä, ja kun ne lopulta saapuivat, kävimme puistonpenkillä. Jos oikein tarkasti siristeli, näki kiteitä. Myöhemmin tuli lisää, mutta ei se ensilumelta tuntunut.

10. lokakuuta

Hobitti eli sinne ja takaisin

Nyt tiedän enemmän, mutta silti hirvittävän vähän. Pikku kirja olikin melkoinen järkäle, ei pikku kirja laisinkaan! Vähän niin kuin pikku Hobititkin konsanaan. Tässä vihreässä kirjassa on toimintaa, asiaa, loruja ja lauluja sellaisella mitalla, että osan ymmärtää ja osa on yli hilseen menevää. Osa on ihan hirveän hilpeää ja veikeää!! Siitä pidin. 

Oli hauska siirtyä oman tekstin parista tähän ja huomata, kuinka Tolkienin kieli tuntuu samalla tavalla tutulta kuin Tove Janssonin. Tuntui hassusti kuin oma tekstini olisi keskustellut Hobitin sanailujen kanssa jo ennen kuin olin moista tarinaa edes lukenut! Sain omaan kirjoittamiseeni taas uusia rullia, joilla rullailla.

11. lokakuuta Coffee Housessa kello 11:59

Nyt on 11. lokakuuta ja oikeampi ensilumi. Venla tilaa meille pumpkin spice latteja. Olen juonut sellaisen kai vain Lontoossa 2014 eli 9 vuotta sitten ennen kuin edes aloitin ensimmäisen Avoimen kirjani (luonnoskirjani).

Tämä luminen pumpkin spice latte -päivä oli hyvä päivä, sillä lumi jäi vähän maahankin ja se oli tunnelmallista! Kahvilassa oli kivaa Venlan kanssa ja oli monia tunnelmia ja kivoja juttuja. <3 Ensilumeksi kutsuisin, ensimmäinen maahan jäänyt jonka näin. :-)

12. lokakuuta

kuulin kuinka

linnut lauloi, ja mä

koitin muistaa, miksi valvoin.

 

kuljin rantaan 

lähimetsän viertä ajatusten tieltä

tartuin aikaan

mitä sillä tehtiinkään? 

kun taas katoaa

vuosi muistojen taa

tahdon löytää sen sävelen, kun

pihassa kuihtuu, kukka kuihtuu

pihassa kuihtuu, kukka kuihtuu.

14. lokakuuta, Rovaniemeltä Tampereelle

Iltajunan riemu olikin se, että ehdimme nauttia tästä yön aikana ilmestyneestä lumesta!! Iltajuna on muuten välttelyn arvoinen, kun tuntuu jostain syystä kestävän kolme kertaa pidempään, mutta tänään oli hyvä.

sunnuntaina 15. lokakuuta kello 18:23 Kahvila Runossa

Saavuimme eilen Tampereelle hirmu myöhään, niin nyt väsyttää. Kävimme tänään katsomassa meidän joulukuun mahdollista väliaikaiskämppää ja joimme siellä kahvit. Huomenna Lukulaariin!!! Jahuu! Tänään kävimme kahdella UFF:illa ja kirjakaupassa tuumailemassa, mutta emme hankkineet mitään, ja se oli mukavaa.

tiistaina 17. lokakuuta

Siipiweikot, kello 19:00

Mulla on niin kivaa!! Olemme nyt Siipiweikoilla ja on hienon pimeää ulkona. Vaihdoimme Tulitikkutehtaalla bussista ratikkaan ja sillä oli epelimäistä matkata Itsenäisyydenkadulle, jonka levykauppa oli kuin olikin auki. Olimme siis kastanjaretkellä, ja menimme levykaupan jälkeen kastanjapuun alle etsimään hevoskastanjoita. Löysimme Venlalle kaksi pikkukastanjaa ja mulle yhden suuremman. Kävelemme ehkä Satakunnansiltaa pois tämän jälkeen.

19. lokakuuta

Sahalan ensilumi leijaili purolle aamulla ja ilahdutti niin!

22. lokakuuta

Tampere-Sanni on iloinen Sanni, luokkakokous-Sanni on iloinen Sanni!!!! Olen niin onnellinen siitä, minkälaisella kuvisluokalla olen saanut kasvaa ja minkälaisten tyyppien kanssa sain eilen pyöriä Finlaysonilla ja taidegallerioissa ja ihan kaikkialla ja jauhaa elämästä yöhön asti ja miten kodilta kaikki tuntuu!!! Huomenna palaamme Venlan kanssa Rovaniemelle viimeistä kertaa, ja joulukuussa muuttoauto kuljettaa meidän lipastomme ja tilpehöörimme viimein KOTIIN. <3

 

Marraskuu

02. marraskuuta

Taru sormusten herrasta, se ensimmäinen

Yritin, NIIN yritin. Tein kaikkeni. Tuntuu kuin olisin lukenut paksua, kuivaa ja vanhaa kirjaa koulua varten. En vain pystynyt nauttimaan tämän lukemisesta. En ole nähnyt Taru Sormusten Herrasta -elokuvia, ja olisin halunnut lukea nämä ennen kuin näen elokuvat. En siis tiedä tästä maailmasta mitään ja olisin voinut kokea kaiken ensin kirjoista. Sitä toivoin ja ajatus kiehtoi, mutta en vain pysty enää.

Ymmärsin, että kirja paranee toisella puoliskolla, ja tämän tiedon voimalla jatkoin… ja jatkoin… askelsin, suunnistin, samoilin, kuuntelin lauluja ja seurasin yksityiskohtaisen tarkkoja kuvauksia nousevasta ja laskevasta auringosta, juurakoista ja poluista, ilmansuunnista ja no, ilmansuunnista. Ja vaikka vihdoin pääsin kohtaan, jossa alkoi tapahtua, en tuntenut mitään sen kummempaa. Ehkä 300-sivuinen alku vain turrutti niin, etten enää kykene kiinnostumaan. Jäin sivulle 364. 

Pidin kirjan alusta: juhlista ja sormuskeskustelusta. Jotkut lauseet olivat hauskoja, mutta yleisesti lukukokemukseni ei muuttunut paremmaksi, vaikka kirjassa kuinka kuvailtiin polkua myöten pomppivaa hattua ja laulettiin Bombadilin veikeää nöpölaulua. Hobittikin oli vaikea lukea, mutta Bilbo oli kiinnostavampi päähenkilö kuin Frodo ainakaan tähän mennessä, ja Hobitissa oli paljon enemmän veikeyttä ja huumoria ja sellaista muumimaisen hauskaa meininkiä. Tiedän, että tämä on vanha kirja ja tiedän, että Tolkien pohjusti koko modernin fantasian kentän ja niin edelleen, mutta kokemukseni ei hetkahda suuntaan tai toiseen, vaikka kuinka tiedostan nämä asiat.

Kirja vastasi ennakko-oletuksiani, joiden toivoin rikkoutuvan: paksu historiankirjantuntuinen teos täynnä ihmeellisiä vanhoja sanoja ja nimiä, jotka tipahtelevat mielestä. Olen huono muistamaan sanoja ja nimiä, en pidä historiasta enkä historiankirjojen kaltaisesta tekstistä… Tämä kirja vain ei ollut minua varten. Harmittaa!! Niin toivoin uutta kiinnostavaa maailmaa, johon uppoutua ja jota lukea uudelleen ja uudelleen. 

04. marraskuuta lipastolla kello 00:20

Aika vähän teetä ja melko paljon lunta. Luin äsken Taikatalvea. Varpaani ovat puisella ikkunalaudalla, Venlan myös. Istumme lipastolla, kai koittaa yö.

sinä yönä satoi lunta.

se tömisytteli hiljaa ja huilutteli, tilulilulei,

niin kuin hirveän hiljainen ja pehmoinen huilu vain voi.

valo tuskin tekee lumelle ihmeitä.

niin voi ainakin halutessaan ajatella.

lumessa kun on kai jo valoa.

tietenkin on.

16. marraskuuta, Rovaniemen kirjasto

Löysin itseni kirjastosta 15-vuotiaana, kun Tubettajien Kuka kukin on -kirja oli nostettu esille. :,-)

20. marraskuuta

Nälkäpeli - Balladi laululinnuista ja käärmeistä

En ollut tajunnut aiemmin lukea tätä, ja olen vain miettinyt lukuisia kertoja, että OLISIPA Nälkäpeleistä jotain luettavaa lisää. En osannut kuvitella, että saisin elämääni jotain tällaista!! Olen analysoinut ääneen pääni jo niin puhki, että nyt riittää tämänmoinen ajatus. ONNEKSI LUIN!!!!!

maanantaina 20. marraskuuta kello 13:34

Ounaspuistikon pöydän ääressä

Mua jännittää ihan hirveästi. Saatoin tunti sitten löytää meidän unelmien kodin, mutta olen kirjoittanut tämänkaltaisia lauseita päiväkirjoihini ennenkin. Vaikea luottaa. Toisaalta tällä kertaa ei tunnu liian hyvältä ollakseen totta.

Jännittää niin paljon. Oon kipeänä kotona, Venla yliopistolla. Juuri ennen asunnon löytymistä luin Balladin laululinnuista ja käärmeistä loppuun, ja oli niin vaikuttava, että odotan että Venla tulee kotiin ja lukee omansa loppuun, niin voimme keskustella.

Taas – en uskaltaisi ajatella, mutta mitä muutakaan voin? – ajattelen... Jos saamme sen asunnon, voimme joulukuussa kävellä Plevnasta sinne, kotiin, Nälkäpeli-elokuvan jälkeen. Voi kunpa!

15:30 ME SAATIIN SE!!!

On kuulemma ihan järjetön tuuri... Vaikea uskoa muutenkin, että saatiin se, mutta että vielä asunnonnäyttäjä korosti (vanhemmilleni, jotka kävivät näytössä), ettei näitä ole koskaan tällä tavalla vapaana... Se on niin kuin Meesakatu, mutta vähän suurempi, ELI JUURI SE, MISTÄ OLEN HAAVEILLUT!!

Soppari allekirjoitetaan yms. jutut vuorokauden sisään, niin vielä vähän jännittää. MUTTA KYLLÄ SE KUULEMMA ON MEIDÄN ON! HUI HUH.

Niin ja on 20. eikä 19. päivä niin kuin luulin.

Toivottavasti turkoosi lipasto mahtuu muuttokuormaan. Ihastuimme siihen hetki sitten ikkunalautana – meillä olisi istuskeluikkuna Tampereen keskustassa. Näkymänä se sitruunankeltainen, punakattoinen krumeluulinna, jota aina ihastelen.

Viime kesänä pysähdyin ja katsoin sitä keltaista taloa ja ajattelin, että tuossa on ehkä Tampereen kaunein talo. Kohta se näkyy meidän ikkunasta.

18:30 Teen muttikanapastaa. Venla on kotona ja joulujazz soi. Aiemmin koko päivän soi klassinen, "joulu-CD", mutta sama Canon in D siinä soi kuin muulloinkin.

21. marraskuuta Tulevan keittiön maustehylly! Tarpeeksi tilava  M U K E I L L E ?

27. marraskuuta

Viimeinen maanantai Rovaniemellä. Kello 9 aamulla, kuu vielä taivaalla. Hyvät siveltimet pakattuina. Venlalla on viimeinen päivä yliopistolla. Mulla oli perjantaina 24. päivä. Nyt soi Sinatra.

keskiviikkona 29. marraskuuta kello 21:00

Huomenna valmistaudumme muuttoon ja mua jännittää ja ahdistaa!!! Huhhuh tuntuu etenkin ahdistuksena!!! Ei pysty olemaan... Rinnassa tuntuu kiemurteleva pilvi. Heräsin aamulla kello 7 aivan pirteänä ja levottomana, vaikka väsytti ja menimme nukkumaan joskus yhdeltä. Nukahdin kai hetkeksi uudelleen.

ITÄ-AMURI-TAMMERKOSKI! Nukkuukohan Itä-Amuri-Tammerkoski? Rovaniemi mikälie 96200 tai 96100 tyhmä postinumero ei nuku.

kello 00:40

Voiko teetä juoda silloin, kun tanssii? Varmaankin. Jos ei haittaa, että matolle läikkyy. Keltaisen talon tanssiin kuuluu ainakin kupillinen teetä... luulisin. 

Löysin tänään kuvan laulusta, jonka olen kirjoittanut Tampereesta 7-vuotiaana eli vuonna 2007.

Tajusin nyt, että jos olen kirjoittanut tuon 7-vuotiaana, olen tuolloin asunut takaisin Tampereella  noin vuoden. Synnyin Tampereen Pispalassa joulukuussa 1999, mutta asuimme 1–6 ikävuoteni muualla (2000 Savonlinna, 2001?–2006 Nokia). 

Tampere: kotikaupunki aina olet mulle. <3

Tampere, Tampere

tahdon laulaa sulle,

kun kotikaupunki

kaunis olet mulle.

 

Järvet ja harjut ja laulut Tammerkosken,

hehkumaan saa sydämen ja posken.

 

Joulukuu 

Tämä on se kuukausi, kun vihdoin muutimme Rovaniemeltä takaisin Tampereelle. Miettikää! Joulukuulta on aikalailla vain lyhyitä kirjoituksia, sillä kuten arvata saattaa, aika ja voimat kuluivat muutossa. 

01. joulukuuta kello 11:05, Rovaniemi

Hei hei kämppä! :-)

lauantaina 02. joulukuuta kello 23:45

Istumme uuden kodin nojatuoleissa. Haimme viiniä! 

TAMPEREELLA ON KAUNIS TALVI, SE TULI YLLÄTYKSENÄ! 

Menemme ehkä maanantaina elokuviin. Ja sitten vain kävelemme sieltä kotiin!

Laitoimme lipaston alle kirjapinoja, ettei taipuisi, ja toivon, että se kestää aamulla istumisen. Lähikirppikseltä löytyi kaunis valkea muki, joka toi mieleeni kermanvalkean mukini vanhempieni luona. Katossa on nyt ihana kattokruununi, JOTA ON OLLUT IKÄVÄ!!! Se oli mulla viimeksi Pispalassa 2017.

sunnuntaina 03. joulukuuta 2023

Ensimmäinen aamukahvi Tampereen kämpän lipastoikkunalaudalla, joka on vielä tässä hetkessä inhottavan turkoosi, mutta pian ihana oliivi.

05. joulukuuta

Sinänsä sopivaa tulla heti muuton jälkeen kipeäksi: pääsin toteamaan, että olohuoneeseen todellakin tarvitsee pehmoisen oleilupaikan nojatuolien lisäksi, vaikka olisi kuinka pikkukämppä.  

06. joulukuuta

Äitini ja serkkuni käyvät kohta tässä meillä kahvilla ja jossain kohtaa iltapäivää saapuu kaunis ja mukava torilöytösohvamme. 

Kävimme Venlan kanssa kurkkimassa itsenäisyyspäivätunnelmaa Keskustorilla ja lukkosillalla. Kauniit Hämeenkadun vanhat pallovalot olivat nyt Kirjastonpuiston puissa. Täällä on oikea kunnon talvi.

07. joulukuuta kello 11:50

Ensimmäinen aamukahvi vihreällä lipastolla (olen ollut kipeänä). Alamme lähteä kirpputoreille ja Tallipihalle. Luminen Tampere ikkunoissa. Sinatra soi.

12. joulukuuta

Tampereella on se jännä juttu, että kun lähtee ulos inspiroitumaan kaupungista, luonnosta ja lumesta, päätyy oikeasti inspiroitumaan eikä palaa kotiin kiukkuisena (paitsi jos on nälkä). Lumisten kattojen ja valaistujen puiden ja huvimajojen lisäksi löytää sattumalta taidetta. <3

Keltainen teos: Merja Tanhua 2021, Mältinranta

13. joulukuuta

Tuokio Runoraadissa ja sitten elokuva. :,-) Juuuuuu!!! Tämä oli viimeinen Runoraati ennen Kulttuuriravintola Kiven remonttia, joten oli vähän harmi, kun emme mahtuneet sisälle kunnolla, mutta katsoimme hetken ja lähdimme sitten elokuviin. En tiennyt ennen Tampereelle paluuta, että Kivi on menossa remonttiin, joten vähän se harmittaa, mutta ei sille mitään voi. Runoraati olisi vain niin kiva!

26. joulukuuta

Vietimme joulua 23. päivä vanhempieni luona ja täällä meillä. :-) 

Jouluaattona kävin Sokoksella kaupassa. Keskustorin lumipuiset taidevalot ovat kauniita ja Kauppakatu on kuorrutettu lumella. Sokoksen kahvila oli auki ja edustalla soi Have Yourself a Merry Little Christmas, jota olisin jäänyt kuuntelemaan pidemmäksi aikaa, jos ei olisi ollut kova nälkä.

Eestaas pompotellut kipeys palasi taas viime yönä täysin ilmoittamatta. Katsomme nyt Gleetä ja odotan, milloin tulee Wake Me Up Before You Go-Go! 

Sain Venlalta joululahjaksi kirjaillun taulun ja c-kasetin! <3 Kasetilla on vaikka mitä ihanaa jazzia, swingiä, meininkiä, Dream a Little Dream of Me, Lullaby of Birdland... Kuuntelimme sitä jo heti lahjoja avatessa ja kuuntelin sitä, kun luin eilen ikkunalaudalla ja katselin kotikadun joulupäivää.

lauantaina 30. joulukuuta kello 01:05

Keltaisen pöydän ääressä sohvalla. Aloitin eilen, syntymäpäivänäni, blogin:  KELTAINEN OVI, keltaisenoventarinat.blogspot.com. Tein sitä tänään koko iltapäivän, illan ja yöhön asti. Innostuin niin paljon.

31. joulukuuta, vuoden viimeinen päivä

Aamuaurinko Tammerkosken pakkashöyryssä.

Uudempi julkaisu

Vanhempi julkaisu