Kadunkulmia ja matkustajia tammikuun pakkasessa

tiistaina 02. tammikuuta 2024, pakkasta –24°C

Etsin olohuoneen oliivinvihreästä lipastosta järjestelmäkamerani, jonka olen omistanut yli kymmenen vuotta. Otan sillä välillä kuvia, mutta koskaan en ole oppinut ymmärtämään kameran asetuksia (kuten nuottejakaan, mutta silti sävellän musiikkia).

ratikkamatkustajia Hämeensillalla

Viime vuosina filmikuvaaminen on muuttunut niin kalliiksi, että käyn vähemmän tuolla kaduilla ja muualla kuvaamassa, ja on ollut taas ikävä valokuvaamista – vaikka sitten yksinkertaisella ja pölyisellä digijärjestelmäkamerallani, jonka objektiivi toimii vaihtelevasti.

höyryävä Tammerkoski Koskipuiston tuntumasta

Olisinpa joskus aiemmin jo ymmärtänyt raakakuvaamisen merkityksen... Siitä aina kuulee, mutta jostain syystä sana 'raakakuva' on kuulostanut mielestäni pelottavalta, ja olen kuvannut ihan miten sattuu jpg-kuviksi ja muiksi. Sitten olen turhautunut, koska kuvat ylivalottuvat tai ovat muuten kummallisia.

koskimaisemia Hämeensillalla ja Kehräsaaren tienoilla

Ehkä vuosi sitten ymmärsin kokeilla raakakuvaamista, ja kun avasin tiedostot PhotoShopissa, ymmärsin vihdoin, mistä muut puhuvat. Oi voi. Välillä voisi mennä helpomman kautta eikä koittaa opetella omia kiertoreittejä. Olisihan ihan mukava osata kirjoittaa ja lukea nuottejakin, mutta siihen ei kiinnostukseni tai kärsivällisyyteni riitä, ei vieläkään. 

Koskipuiston värejä

Nyt vain jännittää, mitä teen sitten, kun en enää löydä edullista sopimusta Adoben PhotoShopiin. Voikohan jollain edullisemmalla tai ilmaisella ohjelmalla editoida raakakuvia niin, että niistä tulee hyviä? En tiedä. Tällä hetkellä olen vielä opiskelija ja saatan saada uudenkin opiskelijahintaisen Photari-jäsenyyden sitten, kun nykyinen päättyy, mutta mitä teen sitten, kun valmistun? En tiedä!

Laukontorin karvahattuinen kulkija, keskustelu Tarina-kirpputorin edustalla ja Koskipuiston kulmaus

ravintolan oranssit markiisit ja aurinkoiset ikkunat Kirkkokadun ja Hallituskadun kulmauksessa

kulkijoita Hallituskadulla, Verkarannassa ja Hämeensillalla

Verkarannan kiemuroita

Hämeenkadun ikkunoita rakennuksissa ja ratikassa sekä tehdaskulmaus Laukontorilla

Oli niin kivaa käydä valokuvaamassa! Köpöttelin jäisessä keskustassa melkein kolme varttia, enkä millään meinannut malttaa palata kotiin. Lopulta oli pakko, sillä sormista ja varpaista pakeni tunto. Huomasin muuten, että järkkärillä oli huomattavasti mukavampi kuvata kuin puhelimella siksikin, että pystyin pitämään lapaset käsissä! Puhelimella kuvatessa jäätyy näpit ja jännittää koko ajan, loppuuko akku. Nyt ei tarvinnut tuskailla, kihisin vain innosta.

Seuraavaksi koetan kerätä voimani ja koota 2023-postausten viimeisen osan. Tammikuusta huhtikuuhun oli järjestelmällisesti päiväkirja- ja luonnoskirjamerkintöjä, joten kirjoitusten etsiminen sujui luontevasti, vaikka julkaisuun kuluikin puoli vuorokautta. Tuo oli gradukevät, jolloin analysoin luonnoskirjojani systemaattisesti, ja se näkyi myös työskentelyssäni. Kesä taas oli tarinoita, säveliä ja taidekuplia metsän keskellä, ja päiväkirjamerkinnät olivat sen mukaisia: niitä oli siellä ja täällä ja ties missä muodoissa. Kuvien ja tekstien yhdistäminen oli niin työlästä, että halusin tehdä välissä muita postauksia ennen viimeistä osaa. 

Au. On hankittava kuntosalijäsenyys, että hartiani kestävät kaikkea tätä työskentelyä (piirtämistä, käsin kirjoittamista, blogin tekemistä tietokoneella...). Kuminauhalla jumppaaminen ei enää riitä. Tälläkin hetkellä olkapääni on niin jumissa, että kipu säteilee kasvoihin. Tämä ongelma ei ole uusi, mutta paheni nyt taas, kun aloitin blogin.  

Kuitenkin! Lähdemme perjantaina käymään Helsingissä ja nyt tuntuu, että haluan ehdottomasti ottaa digikameran mukaan. Kuvasin tai en, haluan, että se on mukana. Tai no, kuvaan kuitenkin.

Uudempi julkaisu

Vanhempi julkaisu