Tampere on sumuinen taulu!

Valokuvia kotoa ja pakkashuurteesta

Kuvat olohuoneesta 03. tammikuuta 2024

hetkeä ennen kuin lähdin Kaffilaan piirtämään ja kirjoittamaan. Kävin myös Tarina-kirpputorilla tutkimassa hyllyjä. Niiltä löysin hassun pyöreän kehyksen ja kaksi aromilasia punaviinihetkiin.

Satakunnansillan kukkakaiteen terälehdet ja huurteinen lukkosilta

pakkaskuvat 04. tammikuuta 2024

Tampere on ollut aika hurmaava, erityisen hurmaava. Tänään oli pakkasta –24°C, mutta tuntui kylmemmältä kuin kertaakaan aiemmin, ja siltä myös näytti! Huh, kiertelimme siltanäkymiä uudelleen ja uudelleen, kun ei vain malttanut jatkaa eteenpäin. Tässä postauksessa on paljon hyytävän huurteisia koskikuvia, ja muutama kuva kotoa. Kotona ei ole onneksi pakkasta.

luonnoskirja-aukeama joulukuulta -23

Venla eilen 03. tammikuuta 2024 olohuoneessa

Tänään Tammerkoski höyrysi niin, ettei maisemaa ollut välillä näkyä ollenkaan. Aurinko oli hieno, sileä ja teräväreunainen pallo, ja ratikka rahisi huurteisena, kun tehtaiden piipuista nousi savua. Aamulla savu oli vaaleanpunaista ja puolen päivän aikaan sitruunankeltaista. Vedenpinta väreili lopulta miltei vihreänä.

jäämaisemia lukkosillalla ja Satakunnansillan kupeessa

Satakunnansillan kukkakaiteet kehystämässä tammikuun neljättä ja saarelle jäätynyt veistos

Linnut köllivät ja nököttelivät Konsulinsaaren puissa ja Satakunnansillan kaiteilla.

Pilvet ilmaantuivat, tiivistyivät ja hälvenivät yhä uudelleen. Taivas muuttui niin nopeasti, ettei ehtinyt ymmärtää, milloin oli pilviä ja milloin näkymän vain täytti paksu sumu. Hetkittäin oli selkeää ja kirkasta.

Näkymä sumeni välillä tyystin. Kun odotteli hetken, sumu saattoi paljastaa Hämeensillan patsaat ja niitä valaisevan auringon, mutta sitten huurtui taas. Venlaa kiinnosti etenkin kosken jäätynyt kohina lukkosillan reunalla! Väylä oli jäätynyt lisää viime kerrasta.

Koskipuiston rannassa näkymä oli tyyni ja koski sinivihreä. Aurinko pakeni palloksi pilviin.

Tampere on kuin onkin maalaus. Oikeastaan Tampere on kokonainen, valtava, kiemurainen ja punatiilinen näyttämö, jolle nostetaan maalauksia ja huudetaan: katsokaa tätäkin, ja tätä! Tutut näkymät kiehtovat aina vain, ja uudet hippuset ja suuretkin yllätykset ravisuttelevat minkä kerkeävät. Huomenna menemme Ateneumiin katsomaan impressionistien maalauksia. Tänään kävelimme sellaisissa.

Venla näytti lempikaiteensa Tampereen teatterin kulmalta. Kukkasia portaissa, jotka vievät Hämeensillalta Tammerkosken läntiselle rannalle. Sille, jolla kirjoitin ensimmäiset lauseet kirjaani, jossa hopeapajunlehti lipuu kesäkuun aamussa. 

Tammikuun aamut ovat erilaisia kuin kesäkuun aamut. Hyvä niin.

Lähdemme huomenna käymään Helsingissä, ja vietämme siellä viikonlopun (kunhan junaamme ei peruta), joten tänään oli viimeinen kunnon pakkaspäivä täällä ainakin tältä erää. En tiedä yhtään, millainen keli Helsingissä on, mutta ainakin siellä tuulee. Viikonlopun jälkeen lauhtuu kaikkialla. Voihan olla, että pakkaset vielä palaavat, mutta siihen ei voi koskaan luottaa. Ja aina se tuntuu ja näyttää kuitenkin erilaiselta. :-)

Uudempi julkaisu

Vanhempi julkaisu