Vuosi 2023 | Tammikuu – huhtikuu

Vuosi vaihtuu tänään. On joulukuun 31. päivä ja istun kultakuvioisella sohvallani kapean keltaisen pöydän ääressä. Olen muistellut kulunutta vuotta ja kerännyt kuvia, taidetta ja ajatuksia kuukausien varrelta. Tässä ensimmäisessä julkaisussa on kuukaudet tammikuusta huhtikuuhun, sillä asiaa on niin paljon, että ainoa järkevä tapa oli jakaa tämä useampaan julkaisuun. Ensimmäinen kuva (yllä, Venlasta) on huhtikuulta.

T a m m i k u u

08. tammikuuta 2023, Rovaniemi

Runebergin torttuja ikuiseen pimeyteen. En jaksaisi enää kirjoittaa tästä pimeydestä. Ei tämä ole enää mielenkiintoista. Kaamos masentaa? Joo. Eikä ole mitään merkitystä, mitä tekee tai paljonko nukkuu. Ei mitään eroa. Olemme nukkuneet 10 tunnin yöunia ja silti olen aivan unessa koko päivän ja yöuni meinaa saapua 20-21 aikaan. Tein vuodenvaihteessa asetelmamaalauksia ja se piristi. Nyt olen taas nuutunut.

11. tammikuuta, Lapin yliopisto, Rovaniemi

Kelokaski & Arkko -näyttelyn avajaiset.

19. tammikuuta, Rovaniemi

Tajusimme, että asiat järjestyvät niin, että voimme muuttaa Tampereelle vuoden päästä 1,5 vuoden sijaan!!!

21. tammikuuta, Rovaniemi

Kun pian hyvästelemme tammikuun, on hyvinkin mahdollista, että hyvästelemme Rovaniemen tammikuut. Ja kun hyvästelemme helmikuun, tiedän, että se on viimeisemme täällä, missä kevät ei koita koskaan, vaikka kuinka odottaisi. Täällä, missä kesäyö saa vain levottomaksi. Ja kun puut huurtuvat tunnistamattomiksi, tekisin mitä vain, jos vain niin saisin sen levottoman valon päiväksi, yöksi, edes yhdeksi tunniksi.

21. tammikuuta, Rovaniemi

Näin tänään auringon. Se oli erilainen kuin muistin. Maa jalkojeni alla tuntui etäisemmältä kuin vielä hetkeä aiemmin, ja noiden siltojen takaa nouseva huurre oli oikeastaan jo pelkkä häilyvä muisto. Kevättalven ensimmäinen valo oli kuitenkin kuin kirjan sivulle piirretty viiva, selkeä ja varma... Valo kietoutui ympyräkseen, enkä voinut enää ajatella mitään muuta kuin sitä, miten tammikuu kuluu ja kahvipöydässä odottavat vuorotellen Runebergin tortut ja laskiaispullat... siis sitä, kuinka lohduttavaa on, että ehkä seuraavan kevään ensimmäsissä valonpilkahduksissa leivokset katetaan pöytään, josta noustuaan voi astua ovesta ja suunnata kaduille, joiden katukiveyksiä kutsutaan rotvalleiksi.

lauantaina 21. tammikuuta, edelleen

Rakastan kauniita esineitä, kukkia ja peltipurkkeja, mutta uskallan väittää, että ei ole mitään järkeä, että mun ainoa tekeminen on vaihdella keittiönpöydän ja ikkunalaudan peltipurkkiasetelmia ja sitten katsoa niitä. Siis gradun ja muun lisäksi. Mutta tarvitsee ihminen nyt muutakin kuin peltipurkit. Viime vuonna maalasin kynttilän liekkejä. Istuin tässä samassa kohdassa, vaihtelin kynttilöiden asetelmia ja sitten katsoin niitä. Tein kandia ja katsoin kynttilöitä, kukkia ja peltipurkkeja. Nyt teen gradua ja katson peltipurkkeja, kukkia ja kynttilöitä. Hallååå???

22. tammikuuta

Löydettiin kirpputorilta sellainen mini-DVD-telkkari. Sellainen, millä katsoin Pottereita lapsena. Se on aivan ihana kapistus! 

 

H e l m i k u u 

02. helmikuuta 

Mennään jo!...? 

Muuttoon on 11 kuukautta... Okei, vielä helmi-, maalis- & huhtikuu, puolet toukokuusta, puolet elokuusta, syys-, loka-, marras- ja varmaankin puolet joulukuusta Rovaniemellä... 7,5 kuukautta täällä ja helmikuu on lyhyt...

05. helmikuuta

Turhauttaa! Ei inspiroi!

Ostin eilen mulle junaliput Tampereelle. Ideakin reissusta tuli eilen. Lähden kuukauden päästä itsekseni käymään. 

Istuimme tänään lumessa juomassa teetä. Ei auttanut. Kävimme eilen Kauppayhtiöllä ja myöhemmin Kansan pubissa. Ei auttanut. Pitäisin taidetauon, mutta taide on ainoa, millä pysyn järjissäni. Ja Potterit.

tiistaina 07. helmikuuta

Luova ahdinko & ratkaisu

Rovaniemi on jo pitkään tuntunut vieraalta ja irralliselta. En tavallaan edes aina tiedosta, että olen täällä. Elämä on tapahtumaköyhää, eikä mulla ole enää samaa yhteyttä ja tunnesidettä tähän kaupunkiin ja ihmisiin kuin joskus hetken ehti olemaan.

Olen yhä täällä ja mitä enemmän keskitän ajatukseni muualle, sitä irrallisemmalta ja etäisemmältä elämäni täällä alkaa tuntua. Nyt jo taiteeni ja piirrokseni alkavat tuntua vierailta ja irrallisilta. Pitäisin tauon, mutta tuntuu, että ongelma ei ole taiteessa vaan muissa asioissa, joita olen nyt käännellyt. Oikean elämän havainnoiminen ja dokumentoiminen, hetkessä eläminen, havainnosta piirtäminen… kaikki tällainen on minulle tärkeintä. Nautin eniten siitä, kun luon oikean elämän havainnoista. En siis pysty loputtomiin pyöritellä kuva-aiheita päästäni tai muista hetkistä. Ne alkavat tuntua vierailta. Olen nyt yrittänyt piirtää kuvia päästäni, muistoistani ja tallentamistani kuva-aiheista, mutta niiden mukana pakenen vain todellisuudesta yhä kauemmas.

Saan eniten irti elämästä, kun olen siinä KIINNI ja läsnä. Siksi nämä viime ajat ovat olleet niin vaikeita. Olen ”väärässä paikassa”, ja koko ajan vähemmän oma itseni. Tai siltä se tuntuu. En voi hyvin, kun en elä hetkessä. Tai elän, mutta tämä hetki on niin tyhjä.

Olen koittanut etsiä kauneutta ja mielenkiintoa Rovaniemestä, mutta raja on tullut vastaan. Tuntuu, että aina, kun löydän täältä jotain kaunista, näen siinä jotain, joka muistuttaa jostain muusta paikasta. Irrotan silloinkin kauniin asian kontekstistaan ja ilmaisen sen niin, että se voisi olla esimerkiksi Tampereelta. Koitan kuvittelemalla muuttaa tästä kaupungista ja ympäristöstä sellaisen, jossa haluaisin elää. Nyt kuvittelun voima on alkanut hiipua, ja tarvitsen otteen siihen, missä olen. Siksi on muutettava näkökulmaa. 

Uusi näkökulma: Rovaniemen dokumentoiminen sellaisena kuin se on. En asu täällä enää kovin kauaa, mutta niin, että täällä on vielä elettävä.

Muutan nyt suhtautumiseni niin, etten yritä etsiä pelkästään kauneutta (josta yleensä inspiroidun), vaan puhtaasti havainnoin ja dokumentoin tätä kaupunkia. Piirrän niitä arkisia asioita ja näkymiä, jotka sattuvat kohdalleni tai ovat osana elämääni, mutta joita kohta ei enää ole arjessani ja elämässäni. Kävin tänään jo piirtämässä useamman kuvan.

Nyt siis inspiraation sijaan etsin otetta elämään. Sen saa piirtämällä elämää.  Vaikkakin myönnettäköön, että olen tästä aika inspiroitunut.

14. helmikuuta, Lapin yliopisto

Muotoilukohteiden kulttuurinen tulkinta on ollut niin kiva kurssi! Mahduin tälle viimein neljäntenä vuonna. Olisipa meillä vielä enemmän muotoiluopetusta, ja tällaista analysointia, keskustelua, tietoa, luentoja, esseitä... Yleisesti taiteesta, kulttuurista, muotoilusta, estetiikasta, luovuudesta. Ja lähiopetuksena niin, että opettaja on motivoitunut ja pysyy aiheessa. Opiskelen juu omin päin vaikka ja mitä, mutta haluan kerääntyä kahvitermarien, muistiinpanovälineiden ja haukotusten kanssa luentosaleihin kuuntelemaan ja keskustelemaan.

17. helmikuuta

Venla on tilpehööritaiteilija. Mä oon luonnoskirjataiteilija & hilpeä havainnoija!

22. helmikuuta

Oodi taiteen kandidaatille (joka palauttaa pian gradun)!

M a a l i s k u u

02. maaliskuuta, Café Europa

Piirustusmatkalla Tampereella

Kaikki kuplii ja säkenöi! Ihmiset laulavat ja tanssivat paikoillaan! Tämä on sitä elämää!

Viereisessä pöydässä istuva aloitti keskustelun, kun levitin taidetarvikkeeni pöydälle. Keskustelimme hänen ja hänen ystävänsä kanssa Tampereesta, taiteesta ja Tampereen taiteellisesta luonteesta. Hän muisti piirustustyylini vuosien takaa ja muisti nähneensä piirustuksiani, joita olen tehnyt Café Europassa vuonna 2016. Selasivat luonnoskirjani alusta loppuun, kunnes heidän oli jatkettava matkaa tapahtumansa seuraavaan paikkaan.  

04. maaliskuuta

Tarina eilisillasta, kun kohtasin taiteilijoita Europassa, kirjoitettu Kaffilassa.

Kun olin piirtänyt matkaajat, näytin piirrokseni heille. Kävi ilmi, että kuvassa oikealla oleva kaksikko on myös taiteilijoita ja kävimme pitkät keskustelut luonnoskirjatyöskentelystä. Ottavat luonnoskirjansa kaikkialle matkaan. Toinen heistä kirjoitti juuri pieneen punaiseen kirjaansa, jonka oli aloittanut Suomessa. Pyysi kirjoittamaan sähköpostini kirjaansa, jotta voi lähettää kuvia kirjoistaan.

Näkivät piirroksiani lumesta ja pohtivat, miten piirtävät täällä Suomessa lunta. Annoin vinkkejä väreistä: sinistä varjoihin, keltaista häivähdystä valokohtiin valkoisen sekaan. Odottivat innoissaan, että pääsevät kokeilemaan! Olivat myös kiinnostuneita siitä, että kannan kynien lisäksi välillä akvarelleja mukanani kaupungilla. Keskustelimme myös tutkimuksestani, ja yritin kovasti selittää kehittämääni teoriaa englanniksi iltakymmeneltä meluisassa kahvilabaarissa.

04. maaliskuuta

Kävelin eilen myöhäisillan lumisateessa yli tunnin ja puhuin Venlan kanssa puhelimessa. Kuljin lumisateessa Café Europalta Pispalaan. Europalta Tuomiokirkolle, Satakunnansiltaa, Finlaysonin luo, Amurin läpi, punaisten talojen kylän ohi… 

Rajaportin kohdalla omakotitalon pihassa kaksikko, toinen tanssi ja lauloi: ”RAIDE KAKS! JO PUOLIKUUS! ON AAMULLA TAAS LÄHDÖSSÄ UUS! TÄÄ YÖ NYT OLLAAN VAAN JA HENGAILLAAN, EI MENNÄ NUKKUMAAN!” Hihkaisin Venlalle puhelimeen: ”Rakas! Kaikki on täällä niin ihanaa!”

06. maaliskuuta

Aika on täällä ihanan venyvää. On aikaa kaikelle. Päivät ovat kauniilla tavalla pidempiä, kun on oikeassa paikassa.

07. maaliskuuta, Kahvila Runo

On tosi helpottavaa päästä kokemaan välissä tämä. On helpottavaa huomata, että tämä on oikeasti se, mikä tekee mut onnelliseksi. Etten vain odota sitä, että pääsen palaamaan Tampereelle ja kahviloihin, ja totea lopulta, että ehkä se kaikki oli vain kuvitelmaa. 

Ei tämä ole kuvitelmaa. Elämä on lämmintä, taianomaista ja samalla niin ihanan tavallista ja tuttua. Seikkailua, kohtaamisia ja kuitenkin niin paljon omaa rauhaa kuin ikinä vain haluaa. 

Kortteleittain kiemuroita ja kaarevia ikkunoita. Huurteisia punatiiliä, lumen alla mukulakiviä kiertäviä rotvalleja. Pakkasauringossa höyryävän kosken kohinaa ja ihana uusi ääni - ratikan kilinä. 

Kiliseviä kahvikuppeja. Sitrusteen tuoksua ja puheensorinaa, joka on sekoitus Tampereen murretta ja englanniksi puhuttua intoa. Saan vain piirtää, tuntikaupalla piirtää. Täällä olen minä.

07. maaliskuuta, Satakunnan silta

Kymmenen vuotta sitten olin 13-vuotias! Sinä talvena jäin monesti aamubussista monen monta pysäkkiä ennen koulua, että sain kävellä Metsolta Tammerkosken yläasteelle Satakunnan siltaa ja pysähtyä katsomaan pakkasnäkymää aamuauringossa. Ja niin vain tänäkin aamuna matkalla Kahvila Runoon jäin aiemmalla pysäkillä, ja niin vain tänäkin aamuna kymmenen vuotta myöhemmin tämä näkymä on vaan juuri niin tämä näkymä!!! <3

07. maaliskuuta, Runoraati, Kulttuuriravintola Kivi

"Jos tämä olisi nykypäivän runo, niimmää ottaisin tähän runoilijaan feisbuukmessentserissä yhteyttä ja sanoisin, että hanki psykoterapeutti." –Heikki Salo

"Niin, ei ole varmaan ainoa runoilija, joka on vähärrajamailla." –Erkki Kiviniemi

14. maaliskuuta bussissa, Satakunnankatu

Haaveillaan niistä illoista, joilla alku jo varhain aamulla. Ne tanssivat tahtia rannassa, jonka viivakin tanssii katveessa.

18. maaliskuuta, Rovaniemi

Kevätaurinko tietää, että on hetkiä, joissa kevätaurinkoa tarvitaan. Ja jos tarkemmin ajatellaan, niin sellaisia taitavat olla kaikki hetket.

sunnuntaina 19. maaliskuuta

Kevätaurinko kuunteli! Se on täällä taas! Herätti Sipun kanssa 07:45! Ja siksipä asettelin ikkunalaudan keväiseksi: kermanvalkeaksi ja keltaiseksi. 

Maaliskuu on kevättalven musiikin aikaa. Aamupöydän ruusuja, appelsiinimehua ja basilikaa. Puketti-mukista kahvia, valoa ja vapautta. Kahvipaketissa auringonkukkia. Keittiöitä aamuauringossa, auringotta, Amurin varjossa, harjuilla ilman tiskikonetta. 

Vieläkö soitan banjoa? Ja onhan aamukahviin maitoa?

23. maaliskuuta

Reggae soi! Kesä ja muotinäytös lähestyvät! Lasissa on viiniä. Hengitys kevenee, kun asiat selkenee.

H u h t i k u u

07. huhtikuuta, Rovaniemi

Olen nyt niin portfolion, brändäyksen ja gradun maailmoissa, että vaikea kirjoittaa mistään muusta. Kun ajattelee arvomaailmaani, niin ei siihen kuulu PUURTAMINEN! Ainoa, mistä osaan keskustella, on TYÖ JA TEORIAT. Ei hyvää päivää. Onneksi huhtikuun jälkeen koittaa touko ja Tampere.

07. huhtikuuta

Tänään Venla toivoi, että joisimme "kesän ensimmäiset kahvit, kun se tuntuisi lohduttavalta", joten joimme kesän ensimmäiset kahvit! Kahvi kaadettiin Arabian keltaiseen Sunnuntai-mukiin ja ruskeaan englantilaiseen retrokukkamukiin. Oiva-mukeja meillä on Rovaniemellä, muttei Tampereen kesäkahveilla, joten muut mukit muistuttavat kesästä. 

Hip hei! Nyt on ikkunassa kesäsateen pisaroita! Näkymä on harmaa, mutta lumet sulavat ja kesä koittaa. Venlan kesäkahvit toimi!

08. huhtikuuta

Graduprosessi lähestyy loppuaan. On ollut antoisaa ja ihanaa tutkia omia luonnoskirjojani kahvi- ja teeaiheiden, luovuuden ja taiteellisen työskentelyn (sekä toki itsessään merkittävän luonnoskirjatyöskentelyn) näkökulmista. Odotan kuitenkin, että saan paketin kasaan ja julki. Saan päähäni vähän muutakin kuin teoriaa ja analyysia.

Kehittelyvaihe alkaa olla lopuillaan, mutta pyrin vielä keskittymään tähän hetkeen, jotta saan tutkielman pyöriteltyä lähteineen ja johdantoineen. Kesä lähestyy ja mieli siirtyy jo kesän aurinkopäiviin, harhailevaan havainnoimiseen ja inspiroitumiseen. 

21. huhtikuuta

Olen niin onnellinen tästä toiveikkuudesta, jota uskallan taas tuntea. Jossain muodossa ensimmäistä kertaa pariin vuoteen, toisaalta vuosiin... Olen löytänyt ihanaa ymmärrystä The Undercover Hippyn uudesta levystä ja FLOW – Elämän virta -kirjasta.

23. huhtikuuta

Huhtikuun toiveikas sunnuntai! Ajatuksissa pilkahduksia vapusta ja Sahalan solisevasta purosta. <3

24. & 25. huhtikuuta

Väsyttää, olisipa gradu jo ohi!! Tahdon HENGAILLA, ELÄÄ!!! Jooko?? Ihan pian!!! IHAN IHAN PIAN PIAN PIAN! Oi oi oi! 

On niin veikeä ajatus, että tällä viikolla on vappu ja silloin juhlitaan. Toivon, etten tule kipeäksi, kun gradu päättyy. Niin käy helposti kuormittavien projektien ja vaiheiden päätteeksi.

28. huhtikuuta

Palautin graduni eilen 27. huhtikuuta 2023 kello 16:17. Graduohjaajani mukaan tutkimukseni on uranuurtaja, suunnannäyttäjä, uusia ajattelutapoja mahdollistava ja kaikkea siltä väliltä. Tutkielmani on perinteisiä systeemirajoja kolkutteleva ja minä tutkijana olen kuulemma muurinmurtaja ja uudenkehittäjä. :-)

Uudempi julkaisu

Vanhempi julkaisu