Keltaisen oven tarinoita

perjantaina 29. joulukuuta 2023

Tänään on syntymäpäiväni. Täytän 24 vuotta, olen vähän kipeänä ja asun viimein takaisin Tampereella. 

Mulla on kauheasti taidetta, tarinoita ja kuvia jaettavana aina vain, ja niinpä etsin aina mihinkin tilanteeseen sopivimman alustan, jota voin pyöritellä. 

Videoiden tekeminen innosti ja antoi paljon taas jonkin aikaa sitten, mutta lopulta turhauduin samoihin asioihin kuin ennenkin YouTubessa. Videoiden kuvaaminen, editoiminen ja julkaiseminen alkoi viedä enemmän kuin antaa. 

Sittemmin olen ikävöinyt Tumblrin tunnelmallista kuplaa ja Instagramia ennen videoiden, kaupallisuuden ja nopean julkaisutahdin ylivaltaa. Rakastan jakaa kuviani ja ajatuksiani edelleenkin Instagramiin, mutta välillä tuntuu, että tarvitsisin rauhallisemman paikan, jonne voisin julkaista juuri niin paljon kuin haluan ilman, että häiriköin seuraajiani kymmenellä päivittäisellä kuvalla.

Tarpeeni dokumentoida ja jakaa on aina olemassa. Kirjoitan lauluja, päiväkirjaa ja tarinoita. Otan niin digi- kuin filmikuviakin ja teen kuvataidetta eri muodoissaan (pääasiassa luonnoskirjatyöskennellen). Pidän konkreettisesta työskentelystä ja fyysisistä asioista, joita voi selata ja laittaa hyllyyn.

Lisäksi mulla on suuri tarve työskennellä digitaalisilla alustoilla, joista toiset ovat julkisempia kuin toiset. Välillä kaipaan yhteyttä ihmisiin ja välillä haluan jäsennellä asioita paikkaan, jonne pääsen ainakin itse palaamaan, vaikkei kukaan muu lukisi.

Vaihtelen alustoja kuin vihkoja: otan kunkin esiin tarpeen mukaan. En ota paineita siitä, että jokaisen projektin pitäisi olla ikuinen. Miksi pitäisikään? Nyt kaipaan päiväkirjamaista, rauhallista paikkaa, jonne jakaa kuvia ja ajatuksia. Siksi tuttu ja ystävällinen Blogger.

Uudempi julkaisu