Makeisprinsessa Myskimalva, tanssitaikuri Tulikukka & hyönteiskeiju Hernekukka

Nyt koittaa taidekarkeloiden aika, sillä esittelen kaiken, aivan kaiken, tästä sirkuskarnevaalieni kalskeesta!

| S I R K U S J U H L A T |

T ä s s ä   p o s t a u k s e s s a :

Valokuvat näyttelystä, taiteilijaesittelytekstini ja Sirkusjuhlat-videotaideteossarja, jossa pääsee kurkistamaan niin kulisseihin kuin näyttelyynkin. Mukana paljon valokuvia & ajatuksia prosessin varrelta.

Pysäytyskuva Sirkusjuhlat-videotaideteoksesta.

Sirkusjuhlat-teossarjani oli esillä Tampere-talolla osana Tampereen kaupungin nuorisopalvelujen Pajaston Taidepajan yhteisnäyttelyä. Näyttely toteutettiin NUORI2025-tapahtumaan, jossa vilisi tuhansia ihmisiä.

ARVOKKAAT!

Tampere-talon Talvipuutarha

 31.03.–05.04.2025

 

Näyttelykatalogista:

 

Sanni Sikuriina Kelokaski

Sirkustanssijaveistoksia & leijailevia luonnoskirjakopioita prosessin varrelta

Sirkusjuhlat – hyönteiskeiju Hernekukka, tanssitaikuri Tulikukka ja makeisprinsessa Myskimalva rautalanka, helmet, paperimassa, akryyli

Karannut karnevaali luonnoskirjakopioita helmilangoissa

Olen Sanni Kelokaski – tamperelainen luonnoskirjataiteilija, hilpeä havainnoija, luovuuden ja luonnoskirjatyöskentelyn asiantuntija sekä taiteen maisteri. Elämäni on paperintuntuista ja päiväkirjani julkista taidetta. Luonnoskirjat ovat kulkeneet mukanani yli kymmenen vuoden ajan, ja tänä keväänä olen palannut myös kolmiulotteisen työskentelyn äärelle. Tuo lapsuudenaikainen suosikkisuuntaukseni on jäänyt luonnoskirjavimman sekä käytännön syiden vuoksi sivuun, mutta nyt käytännön syyt sikseen ja karkeloita kehiin!

Sirkustanssijoihini innoitti muisto Tammelan koulun paperimassalinnuista, jotka nähdessäni tiesin: tähän kouluun minun on päästävä. Täällä pääsisin toteuttamaan itseäni yhä vapaammin, täällä tulisin nähdyksi ja kuulluksi ilman, että tarvitsee huutaa. Olin tuolloin pieni vitriinin edessä seisova kakkosluokkalainen, joka jännitti, voiko kouluun päästä vaikka pääsykoetehtävän muovailuvahakoiran jalka katkesi viime hetkellä. Nyt, 17 kuplivan taiteellista vuotta myöhemmin ja Tammelan kuvataidepainotteisen alakoulun käyneenä ajattelen yhä niitä luokkavitriinin paperilintuja. Paperintuntu on minulle ominta, oli kyse luonnoskirjoista tai lintujen lailla tanssivista huvittelijoista, ja niinpä sirkuksenikin tanssii paperimassaveistoksina.

Olen miettinyt huvin, uskalluksen, ilmaisun ja yhteisön merkitystä. Elämäntilanteet vetävät heittäytymiskyvyn kasaan, ja sitä on muistettava ravistella, jotta uskaltaa taas elää. Tahdon, että taiteenikin elää! Ja vaikka ajatus tuntuu vaikealta, olen alkanut ymmärtää, että aina ei tarvitse huutaa tullakseen ymmärretyksi. Jotkin asiat voi ilmaista taiteella, jonka ihmiset löytävät aikanaan. Etsin tasapainoa, sillä en tahdo piiloutua taiteeni taa, ja toivon ilmaisunvapautta ja hyväksyvää ilmapiiriä myös taiteen ulkopuolella. Haaveilen ystäväpiiristä ja taiteilijatuttavista, jotka jakaisivat ympärilleen luottamusta, joka kantaa. Koukerokärkisten kenkieni kopseessa kuljen sitä kohti, ja ehkä olen astunutkin jo joidenkin oleellisten kynnysten yli. Silti vielä jännittää. Koetan uskaltaa.

Näyttelyn taiteilijat:

Aino Yadao

Antti Lauronen

Mari Nokkonen

Milo Hoskio

Pyry Perkola

Sanni Kelokaski

Senja Dolenga

valokuvat ja videot taiteilijasta: Venla Arkko 2025

muut näyttelykuvat: Sanni Kelokaski 2025

 

V I D E O T E O S :  S I R K U S J U H L A T

Trapetsitaiteilija vaipuu uneen | Puutarha herää keskiyöllä | Shh! (Salainen kutsu kulisseihin) | Talvipuutarhaan karannut karnevaali | Koski kuohuu karnevaalien jälkeenkin   

Sanni Sikuriina Kelokaski 2025

> Linkki videoon

P R O S E S S I

 

kuva: Pyry Perkola 

Kuten sanottua ja varmaan jo muutenkin ilmeistä, minua innoitti sirkus! Ja kolmiulotteisuus ja paperintuntu ja tanssi ja välkkyvät helmet ja leikki!

 polaroid-kuva kotoa löytyneistä inspiroivista esineistä

Pajan ruukkukasviin oli kiedottu helmilautarankahäkkyrä, jonka värikimallus sai sieluni hyppelemään. Samaa innoituksen tunnetta loi Fidan näyteikkunassa näkemäni vaaleanpunaiset sydänhelmiverhot. Innostuin ja otin helmet mukaan prosessiin. Valon tanssi läpi helminauhojen!! lukee luonnoskirjassani 18. helmikuuta. Samana päivänä Venla näki keskustassa taikurin, mikä oli hauskaa, sillä mietin tuolloin taikureita aivan koko ajan.

Aluksi helmiä oli tarkoitus tulla vain sinne tänne, mutta lopulta helmien asettelusta tuli niin iso osa prosessia, että käytinkin niiden tutkimiseen, järjestelyyn, uudelleenjärjestelyyn ja kiinnittämiseen... en tiedä, kaksi viikkoa vai enemmänkin? Aikaa meni toki rautalangan vääntelyynkin, joka sekin oli kaikkea muuta kuin kuvittelemani nopeahko alkuvaihe.

Venla löysi maasta rautalankakiehkuran ja lasihelmellisen korun, jotka sain työskentelyyni. Kiehkurasta tuli voimistelurenkaiden tanko, mutta lasihelmi odottaa vielä paikkaansa jossain tulevassa projektissa.

Sitten jossain kohtaa sain käyttööni sen ihanan kasviin kiedotun häkkyrän helmet!! Siitä en ollut osannut uneksiakaan. Ylälaidassa näkyy häkkyrää. Käytin lisäksi pajan kaapeista sekä kirpputoreilta löytyneitä helmiä.

 

Mitä kaunottaria!!

Tämä rautalankakehikko oli ensin "testi", mutta siitä kehkeytyi ensimmäinen nukkeni. Toki jo helmiä kiinnittäessä tiesin, että hän on hahmo ♡ eikä mikään harjoitus. Enhän nyt helmiä hukkaan heittäisi, harjoitusmaailman hävitykseen!

Tässä vaiheessa innostuin myös kuvaamaan varjoteatteria ja siitä sai videotaideteokseni alkunsa.

Luonnoskirjatyöskentely kulki kolmiulotteisen tekemisen rinnalla koko prosessin ajan. Etenkin alkupuolella olin niin tuottelias, että tein näyttelynurkan täydeltä aukeamia.

inspiraatiota satu- ja runokirjoista

Näillä sivuilla on käytetty akvarellien lisäksi vahaliituja ja öljypastelleja, joita löysin pajalta Saa ottaa -laatikosta. Öljypastellit hylkivät akvarelleja, joten niillä sai vaikka kuinka vekkulijälkeä!

Kun kaikki rautalankakehikot olivat valmiita, viritin varjoteatteristudion pajalle. Videolla näkyy useassa kohdassa päällekkäin asetettuja pätkiä. Esimerkiksi nuo varjoteatterijutut on koottu niin, että kuvasin erikseen varjoina näkyvät ja sermin edessä heiluvat hahmot, ja yhdistin otokset editointiohjelmassa päällekkäisiksi kerroksiksi. Toisiksi ylinnä näkyy, että olen tuonut rautalankatanssijan päälle kerroksen, jossa valmis teos leijuu näyttelyssä.

Kun rautalankanukkejen varjoteatterinäytös tuli päätökseen, alkoi kehikoiden kolmivaiheinen päällystys: ensin maalarinteipillä, sitten sanomalehtiliisterisuikaleilla ja lopulta paperimassalla. Taustalla näkyy muita pajatuotoksiani: metaforaneliöitä ja sanataidekollaasi.

Sanomalehtisuikalevaihe viihdytti kovin. Tanssitaikurin helmat hulmusivat värikkäinä raitoina, keijun hattua koristi keltainen säätiedotus ja suun paikalla oli sanaristikosta löytyneet huulet.

Paperimassa oli kylmää ja märkää, ja materiaalin haastavuus yllätti. Ei siitä meinannut saada muovailtua oikein mitään. En keksi vertauskuvaa, paitsi no ehkä sen, että jos kuvittelee, että alkaisi kaurapuurosta muotoilla jotain, niin on jo aika hyvin perillä. Puuroltahan tuo näyttikin.

Luonnoskirjasta 16.03.2025 Olen hahmoissani nyt siinä vaiheessa, että kaikilla on sanomalehtipeite, mutta vain Myskimalvalla on kasvonpiirteet sekä hiukan paperimassaa helmassa. Kruunulle ei ole vielä edes pohjaa, sillä keksin sen juuri.

Massa oli niin vetistä, että jouduin tekemään piirteet uudelleen ja uudelleen. Ne siis kutistuivat kuivuessaan. Kun oli saanut jonkin hienovaraisen muodon täydelliseen kukoistukseensa, joutui pian kohtaamaan kadonneet ja kutistuneet känttykorvat sekä nöpönenät, jotka olivat suorastaan epänöpöjä. Eräässä toisessa (prinsessakehys)projektissa yritin kuivata paperimassaa rutistamalla vettä pois, mutta ei siitäkään oikein tullut mitään ja levittyvyys kärsi. Hyväksyttävä on, että materiaali on haastava. Sitä paitsi teoksistani tuli ihania, niin mitä sen on väliä!

Taustalla näkyy fläppitaulusivuja luonnoskirjaohjauksesta, jota pidän ryhmälleni. Ohjaukseni perustuu Luovuus & luonnoskirja -tutkimukseeni, johon pääsee tutustumaan portfoliossani. Olen käynyt opettamassa myös Tammerkosken lukiossa ja yhden luennon ehdin pitää Lapin yliopistossakin ennen Tampereelle paluutani.

Nukkekokoonpano valmiina maalaukseen! Tulostin luonnokseni kaksinkertaisessa koossa malliksi, sillä tikkailla hilluva luonnoskirjani oli jo ainakin kahdesti tippunut niin lähelle kuivumassa olevia nukkeja, että ihmettelen miten täystuho (edes pientuho) ei ottanut tapahtuakseen. Onneksi kaikki nenät ja korvat säästyivät luonnoskirjan kohtalokkaalta kulmalta.

Luonnosaukeamalta: William Shakespearen Kesäyön unessa on hahmot nimeltä Hernekukka, Seitti, Koi ja Sinapinsiemen, ja siitä innoittuneena nimesin tanssijani: Myskimalva, Tulikukka ja Hernekukka!

Saanen siis esitellä: makeisprinsessa Myskimalva, tanssitaikuri Tulikukka ja hyönteiskeiju Hernekukka!

luonnokset: akvarelli ja guassi

nuket: akryylimaali

Lisähaastetta työskentelylle loi se, etteivät veistokseni kiinnittyneet jalustaan tai pysyneet muuten pystyssä. Nehän ovat leijailevia taikureita, prinsessoja, keijukaisia! Onneksi keksin tuon tikas-jumppakeppi-rautalankaviritelmän, jossa sai tehtyä paperimassavaiheen ja johon nuket sai maalausten välissä kuivumaan. Maalatessa pidin nukkeja kädessä.

Voi, mikä viehättävä asento ja olemus prinsessalla!

Makeisprinsessa Myskimalvan kruunu on tehty kartongista, kuumaliimasta ja paperimassasta ja se on maalattu akryylivärein.

Tässä ylpeänä ihastelen toista ystävääni.

Myskimalva pitää kättelemisestä.

Venla saapui pajalle ottamaan minusta ja nukeistani kuvia, kun maalausvaihe oli käynnistynyt kunnolla ja tanssijani hehkuivat jo osittain väreissä.

Tanssitaikuri ikkunalaudan lepakkona odottamassa raitojaan.

Siinäpä ne!

Ai niin. Luonnoskirjassa kerron voimistelurenkaista 23. helmikuuta 2025 näin: Tällaiset voimistelurenkaat tuntuvat niin multa, että ihan SYDÄMESSÄ kihelmöi! Vähän niin kuin ne pienet karusellit, joissa kiepuin lapsuuteni. Sain joskus lapsena lahjaksi tällaiset renkaat ja ne oltiin asentamassa huoneeseeni, mistä olin NIIN innoissani, mutta sitten katto olikin liian kova!! EN SAANUT RENKAITANI.

Sitten luonnoskirjakopiot helminauhoihin.

Otin joka aukeamasta kaksi kopiota, jotta ilmassa hyörivät sivut olisivat kaksipuoleisia. Viritin helmet lankoihin solmimalla ja kiinnitin siisteiksi leikatut aukeamat helmiköynnöksiin puikkoliimalla.

Antin ottama kuva minusta ja luonnoskirjaköynnöksistäni

Näyttely pystytettiin maanantaina 31.03. Tampere-talon Talvipuutarhaan. Katsokaahan luonnoskirja-aukeamia siellä! Melkoisia leijuvaisia.

Mulla ei ihan toden totta ole enää muuta asiaa (sanoo Kelokaski 4000-sivuisen postauksensa päätteeksi). Kiitos ajastanne taiteeni äärellä. Näkemisiin, kuulemisiin ja tapaamisiin!

♡ (sydämellisin sydämin): Sanni Sikuriina Kelokaski

Uudempi julkaisu

Vanhempi julkaisu