Sirkuskarkeloni näyttelyssä & Nainen, joka kantoi mukanaan pientä pilveä
Salaisen tiedon mukaan mukana oli myös koko kuutamo...
Vahvistetun tiedon mukaan olen myös nainen, joka unohti siirtää kolme turkkilaista jogurttia jääkaappiin, sillä otti kuvia pilvikoristaan.
luonnoskirjasta ja kamerasta 07.03.2025
🦋
ILMOITUS NÄYTTELYSTÄ
🎪🎠 Sirkusjuhlat-teossarjani on ensi viikon ajan esillä Tampere-talolla osana Tampereen kaupungin nuorisopalvelujen Taidepajan yhteisnäyttelyä! Teoksilleni on siis sellainen oma pieni alueensa, ja kädenjälkeni näkyy myös valmistelemassani Sirkuskarkeloiden piknik -yhteisötaideteoksessa sekä arvo-omakuvassa, joka ripustetaan esille yhdessä nykyisten ja viimesyksyisten pajalaisten omakuvien kanssa.
🚨📆 Aikatauluista!
Näyttely on koottu Nuori2025-tapahtumaan, ja on sen mukaisesti katsottavissa:
ARVOKKAAT!-näyttelykatalogista:
Sanni Sikuriina Kelokaski
Sirkustanssijaveistoksia & leijailevia luonnoskirjakopioita prosessin varrelta
Sirkusjuhlat – hyönteiskeiju Hernekukka, tanssitaikuri Tulikukka ja makeisprinsessa Myskimalva rautalanka, helmet, paperimassa, akryyli
Karannut karnevaali luonnoskirjakopioita helmilangoissa
Olen Sanni Kelokaski – tamperelainen luonnoskirjataiteilija, hilpeä havainnoija, luovuuden ja luonnoskirjatyöskentelyn asiantuntija sekä taiteen maisteri. Elämäni on paperintuntuista ja päiväkirjani julkista taidetta. Luonnoskirjat ovat kulkeneet mukanani yli kymmenen vuoden ajan, ja tänä keväänä olen palannut myös kolmiulotteisen työskentelyn äärelle. Tuo lapsuudenaikainen suosikkisuuntaukseni on jäänyt luonnoskirjavimman sekä käytännön syiden vuoksi sivuun, mutta nyt käytännön syyt sikseen ja karkeloita kehiin!
Sirkustanssijoihini innoitti muisto Tammelan koulun paperimassalinnuista, jotka nähdessäni tiesin: tähän kouluun minun on päästävä. Täällä pääsisin toteuttamaan itseäni yhä vapaammin, täällä tulisin nähdyksi ja kuulluksi ilman, että tarvitsee huutaa. Olin tuolloin pieni vitriinin edessä seisova kakkosluokkalainen, joka jännitti, voiko kouluun päästä vaikka pääsykoetehtävän muovailuvahakoiran jalka katkesi viime hetkellä. Nyt, 17 kuplivan taiteellista vuotta myöhemmin ja Tammelan kuvataidepainotteisen alakoulun käyneenä ajattelen yhä niitä luokkavitriinin paperilintuja. Paperintuntu on minulle ominta, oli kyse luonnoskirjoista tai lintujen lailla tanssivista huvittelijoista, ja niinpä sirkuksenikin tanssii paperimassaveistoksina.
Olen miettinyt huvin, uskalluksen, ilmaisun ja yhteisön merkitystä. Elämäntilanteet vetävät heittäytymiskyvyn kasaan, ja sitä on muistettava ravistella, jotta uskaltaa taas elää. Tahdon, että taiteenikin elää! Ja vaikka ajatus tuntuu vaikealta, olen alkanut ymmärtää, että aina ei tarvitse huutaa tullakseen ymmärretyksi. Jotkin asiat voi ilmaista taiteella, jonka ihmiset löytävät aikanaan. Etsin tasapainoa, sillä en tahdo piiloutua taiteeni taa, ja toivon ilmaisunvapautta ja hyväksyvää ilmapiiriä myös taiteen ulkopuolella. Haaveilen ystäväpiiristä ja taiteilijatuttavista, jotka jakaisivat ympärilleen luottamusta, joka kantaa. Koukerokärkisten kenkieni kopseessa kuljen sitä kohti, ja ehkä olen astunutkin jo joidenkin oleellisten kynnysten yli. Silti vielä jännittää. Koetan uskaltaa.
Näyttelyn taiteilijat:
Aino Yadao
Antti Lauronen
Mari Nokkonen
Milo Hoskio
Pyry Perkola
Sanni Kelokaski
Senja Dolenga
kahvipaketit liimausapuna piknikyhteisötaideteoksessa
Näyttely on siis vain viikon pystyssä, joten jos haluaa käydä niin muistakaa ensi viikolla!!
Kiitos ajastanne.
Näyttelynpystytyksen jälkeisen aikakauden tunnelmiin,
Sanni Sikuriina Kelokaski 🦋
Kommentit
Lähetä kommentti