Oranssitukkainen Tampereen yllä
Oranssitakkuinen, oranssitukkainen, oranssitakkutukkainen!
Näytin Venlalle Sokoksen parkkihallikerroksen, joka oli kahvilankaltainen paikkani ennen kuin kävin kahviloissa.
Olimme kauppareissulla, kun Venla sanoi jotain ohimennen tuosta paikasta, josta olen kertonut tarinoita – ja sitten mentiin! Täyskäännös ala-aulassa ja kohti hissejä! Jahas, tämä hissi ei mene P7-kerrokseen... Toisella siis!
valokuvat 24. tammikuuta 2024
Vietin 13-vuotiaana usein aikaa Sokoksen P7-kerroksen hissivälikössä, koska siellä oli kiva istuskella ja liukuoven takaa aukeni upea näkymä Tampereen ylle. Olen tehnyt tästä varmasti blogipostauksia silloin kymmenen vuotta sitten. Kävin Sokoksen katolla yleensä kaverini kanssa, ja kirjoittelimme yhteiseen päiväkirjaamme hissin ovien edessä aika usein juuri tällaisilla keleillä.
Asuimme bussimatkan päässä keskustasta molemmat, mutta joku tuossa parkkihallin kattohuoneistossa veti niin, että kaukaakin lähti ihan vain sitä varten. Harva pysäköi autoaan noin korkealle, joten siellä saa yleensä olla rauhassa. Turvallistakin on, sillä paikka on huolella aidattu. :-)
Vaikka paikka on mulle tuttu, yllätyin näkymästä – niiiiiin upea! Muistan olleeni tuolla usein vesi- tai räntäsateella, joten ulkona lähinnä käväisi jäätymässä ja kääntymässä ja sitten äkkiä pois. Nyt ihailimme ties miten kauan. Oli jännää.
Oranssiin tyveen! Taisin juuri sanoa videollakin, että haaveilen oransseista takuista, mutta en voi vielä värjätä, kun omaa hiusta on niin vähän matkaa. Mun takut on tehty keinokuidusta, jota ei voi värjätä. Tilannetta vaikeutti ennestään se, että yhdessä takkuhuollossa lisättiin vaaleaa kuitua oman värin päälle, joten oman hiuksen osuus väheni entisestään.
Muhun iski nyt malttamattomuus tässä takkujen kasvattelussa, kun aloin tosissani miettiä täsä hiusväriasiaa, ja sitten päätettiin kokeilla. Tungettiin vaalennusainetta jokaiseen pienimpäänkin alueeseen, jossa omaa hiusta näkyi, ja sitten tehtiin oranssilla sama.
Lopputulos oli ainakin aluksi vähän hölmönnäköinen, mutta sitten toisaalta yllättävän vähän hölmönnäköinen. Onhan tämä vähän kirjava etenkin sitten, kun tyvi kasvaa, kun oma väri on suklaanruskea. Mutta en vain malttanut enää!!! <3
Mulla on siis ollut viimeksi yli yhdeksän vuotta sitten oranssit hiukset, mikä tuntuu ihan hullulta! Mulla oli 8-vuotiaasta 14-vuotiaaseen usein oranssit tai punaiset, ja siihen totuin.
Kuva Lontoosta 2014, kun olen 14-vuotias. Oon parin vuoden sisään havahtunut useamman kerran siihen, että ihan oikeasti luulen, että mulla on oranssit hiukset. :-D Siis näen jonkun oranssitukkaisen, ja ajattelen, että oi meillä on samanväriset hiukset! No eipä ole. Mutta nyt on! Ehkä melkein.
Löytyi lumikasa! TAMPEREEN YLTÄ!
Vaikka olenkin Sanni, Sanni Kelokaski, ja ajoittain käytän joitain muitakin nimityksiä, näistä kuvista tuli sen tason KattokassisPeppiPitkätossu-olo, että en voi olla kirjoittamatta sitä tähän! Varsinkin noista käppäilykuvista kattojen yllä.
Laitoin yllä olevan kuvan ainakin nyt YouTubessa profiilikuvaksi. Tämä väri tuntuu vaan NIIIIIN omalta ja kotoisalta. Samalla tavalla kuin
Tampere! Maailman tutuin näky. Väri ja kaupunki. :-) <3 Huom! Tuo kaasu ei ole musta peräisin!
Vielä pari kuvaa Venlasta kurkkimassa kaduille, ja sitten siirrymme aamuun, jona joimme kahvit tuolla samaisella katolla.
26. tammikuuta 2024
Aamukahvit katolla
Aurinkoisena aamuna Sokoksen katolla! Valo oli hienoa ja häikäisevää ja lintuja lenteli siellä täällä. Sumu ei peittänyt enää puolta näkymästä. Näki kauemmas kuin viimeksi, mutta myös jotkut kolkon kulmikkaat korkeat rakennukset paljastivat olemassaolonsa (Nokia Arena ja muut). Ei se mitään, katsoin muita taloja.
Tomerana ja toiveikkaana kahvireppu selässä! Istuimme tuossa lumikasassa kahvitermariemme kanssa. Meillä oli istuisalusetkin mukana, mutta ne jäivät aina johonkin, kun piti kipittää katsomaan uutta lintua tai jotain muuta.
Sisäpihoja ja Venla-kuvia eri suunnista. Nuo vihreät ikkunanpielet ovat veikeät, kuten Venlakin. Ja tuo Keskustorin kulmatalo on sisäpihan puolelta aivan tunnistamaton, mutta niin hieno ja päädyistään hauskan puolikas. Se on se, missä oli ennen Mäkkäri siinä kulmassa.
Venla tajusi, että kesällähän ei pääse lumikasan korkeudelle ihailemaan maisemia. Totta se on, lumikasa ei ole ikuinen! :-( On siinä kohtaa onneksi sen verran matala aita, että maisema näkyy alempaakin.
Sitten loppuhuipennukseen, eli epähuipennukseen eli kuviin, joille en löytänyt paikkaa aiemmin postauksesta. Julkaisen muuten aivan kohta uuden videon YouTubeen. Kello on 13:50 perjantaina 26.01.2024, ja video tulee julki kello 14. Kannattaa katsoa, kanavalla Sanni Kelokaski!
Kiitos kun luit, heiheeeeii! :-)
Kommentit
Lähetä kommentti